Kimmo Österlundin kolumni: Maajoukkuekutsua odotellessa

Kesän jalkapallokausi vetelee viimeisiään ja kiekkokausi on päässyt täyteen vauhtiinsa. Porilaisten menestys ja menestymättömyys ovat takuuvarmoja puheenaiheita toreilla ja turuilla sekä paikallisissa kahviloissa ja kuppiloissa. Löytyy vain vähän henkilöitä, joilla ei ole mielipidettä avauskokoonpanoihin, valmentajiin, pelitapaan tai ulkomaan-apuihin.
Oli aika, jolloin minäkin uskoin kuuluvani joskus siihen joukkoon, josta myös lehtien urheilusivuilla kirjoitettaisiin. Nuoresta pitäen oli selvää, että jalkapallo on laji, josta pyrin hankkimaan ammatin tai vähintäänkin sellaisen harrastuksen, että itse ei tarvitse verkkareita ja Copa Mundialeja kustantaa. Jääkiekkokin olisi toki kelvannut, mutta etäisyydet ja lajin kustannustaso ohittivat yhden auton loukossa eläneen työläisperheen lapsen mahdollisuudet.
Jalkapallon ja jääkiekon lisäksi myös muut pallopelit kuuluivat nuoruuden harrastuksiin. Silloin ei ollut tietoa Susijengeistä tai muista vastaavista lempinimistä, mutta laji kuin laji kiinnosti. Lisäksi Lasse Virenin ja Arto Bryggaren innoittamina yleisurheilun eri lajit käytiin joka kesä läpi. Voisi siis sanoa, että monipuolisilla metodeilla tähtäsin huipulle. Menttaalivalmennus ei tuolloin ollut vielä päivän sana, mutta ei se menestys henkisestä kantista ja itseluottamuksesta kiinni jäänyt.
Nykyään miettiessäni nuoruuden valintoja harrastuksissani, en voi olla kiinnittämättä huomiota Noormarkun Nopsan voimakaksikon kosiskeluihin. Välimäen Seppo ja Virran Raimo houkuttelivat minua muutamaan otteeseen vaihtamaan lajia ja siirtymään yksilöurheilijaksi. Pari kertaa kävin kokeilemassa, mutta totesin sitten, että päätökseni pitää ja minusta tulee huippujalkapalloilija.
Nyt lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen on helppo todeta, että he saattoivat olla oikeassa ja minä olin varmasti väärässä. Kaikki muut näkivät jo silloin, että syntymäraskaat luut ja sataa lähentelevä rasvaprosentti eivät ole valttia jalkapalloviheriöillä. Kuulantyöntäjälle ne taas saattavat sopia.

KIMMO ÖSTERLUND

Tuntematon