Kimmo Österlundin kolumni: Rakkaat huulet älkää laulako

Lähestymme vauhdilla aikaa, jolloin joulumusiikki täyttää kaupat ja ostoskeskukset. Toisille joululaulut tuovat iloa ja rauhaa. Ja toiset taas eivät voi sietää tiukujen kilinää ja kellojen helinää. Itse tunnustaudun joulumusiikin suurkuluttajaksi ja koskaan ei ole joululaulut haitanneet kaupantekoa. Päinvastoin on saattanut jopa lisätä ostointoa. Järkipohjalta tietty.
Mitenkään trenditietoinen en ole koskaan ollut musiikin suhteen. Nuoruudessa kavereiden fanittaessa Van Halenia, Led Zeppeliniä ja muita rock-maailman suuria nimiä, riitti minulle Tapani Kansa ja Meiju Suvas. Jos vaihtelua halusi, niin Kake Randelin ja Junnu Vainio tarjosivat sitä. Poikkeuksen sääntöön teki tietenkin Hurriganes, josta kaikki pitivät varauksetta. Olen usein todennut syntyneeni keski-ikäisenä, jos musiikkimaulla mitataan.
Soittotaito on asia, jonka puute kaduttaa aika ajoin. Voin vain ihaillen katsoa, kun soittotaitoiset kaverini ottavat illanvietossa kitaransa esiin ja alkavat soittamisen. Tai vanha keikkamuusikkoystäväni tapailee pianon kanssa sointuja ja aloittaa lonkalta Myrskyluodon Maijan.
Jossakin elämänvaiheessa soittotaidon puute ajoi siihen, että rupesin lauleskelemaan. Se oli virhe. Ei niin, ettei neljän seinän sisällä omassa kodissa laulaa voi, mutta liian usein tein siitä julkista. Mukava seura ja sopiva määrä laulujuomaa takaavat vieläkin kuorolaulun paikasta riippumatta. Siihen kun lisätään kohtuullisen kova henkilökohtainen äänitaso, on tilanne kestämätön. Tästä johtuen joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni otsikon mukaisella mantralla.
Karaokepaikat tarjoavat nykyään pientä helpotusta, mutta aina sekään ei riitä. Siksi olemme porukallamme tehneet ravintoloista karaokepaikkoja, vaikka heillä ei ole laitteita eikä laululistoja.
Kerrankin olimme hyvällä ryhmällä Kulttuurikulmassa kuuntelemassa Pitkämö – Taipale -parivaljakkoa. Tuttu baarimestari joutui useampaan otteeseen muistuttamaan meitä siitä, että yleisö ei todellakaan tullut kuuntelemaan meitä. Arvatkaapa uskoimmeko?

Kimmo Österlund

Tuntematon