Kolumni: Puunhalaajien paluu

Ihmisen luontoyhteyttä on taas jotenkin erityisesti ryhdytty nostamaan pinnalle ja mediassakin aivan kuin uutena asiana. Kävely luonnossa on terveellistä, puita saa halata ja siitä saa voimaa. Raikasta ilmaa kannattaa nuuhkaista ja kansallispuistot nostavat suosiotaan.

Kun kosketusta luontoon joskus 15–20 vuotta sitten nostettiin lähes samalla tavalla esiin, puita halaaville ihmisille hymyiltiin. Ja kun he vakuuttelivat sen tuovan voimaa, vielä leveämmin. Ennakkoluulot pienten asioiden myönteisille vaikutuksille olivat vallassa.
Samaa oli ilmassa luomuviljelyn suhteen vielä parikymmentä vuotta sitten. Nyt luomu on iso trendi. Toki trendejä tulee ja menee, ja huomenna kaikki voi olla toisin.

Trendeistä puhuttaessa Suomi ei ota aurinkoenergiaa vakavasti. Näin se menee. Katselemme ja ihmettelemme kun maailmalla jo touhutaan. Lähimaissa auringosta omakotiasuja raapii energiaa, meillä kritisoidaan puulämmityksen savukaasuja ja ihmetellään sähkön siirtomaksuja.

Matkailuelinkeino on Suomen mitassa parhaita kasvajia, eikä vähiten luontoon liittyen. Ei sen matkailullisen elämyksen tarvitse olla kovin ihmeellinen. Sitä on jo joulupukin polvella istuminen. Sitä on kojusta karhujen tarkkailu, villiyrtitkin. Se ei ole enää riippuliitoa järvimaisemassa, vaan enemmän polulla kävelyä ja halstrattua ahventa.

Luontosuhteinen ruoka on noussut hifistelyn aiheeksi. Ainahan ruokaa on tarvittu, mutta tänään aiheeseen paneudutaan toisella tapaa kuin menneinä vuosikymmeninä, jolloin söimme totiseen tarpeeseen.
Jos sähläyksen sävyttämät kokkisotaohjelmat ovat ärsyttävää katsottavaa, Anthony Bourdain maailmalla -ohjelma edustaa ruokaa arvostavaa koulukuntaa. Hän käy eri maissa tutustumassa kulmakunnan leimallisiin makuihin tyylikkäästi. Mutta kun rock-legenda Sami Yaffa taannoin johdatteli jenkkiä Suomen makuihin, ohjelma meni välillä mauttomuuksiin.

Otetaan uusiksi, ja Yaffa voisi tuoda Bourdainin Satakuntaan ilman kupparikohtausta. Ruokamaakuntana Satakunta tarvitsisi jotain uutta buustia, aineksia on paljon nykyistä parempaan. Siltä se vaan tuntuu (mutu).

Jukka Silvast