Kolumni: Satavuotias Suomi: yhdessä

Jouluaattona istuin pittoreskissa Keski-Porin kirkossa ja mietin. En voinut olla pohtimatta kulunutta vuotta, joka oli ollut täynnä menehtyneitä musiikkilahjakkuuksia, kauhistuttavia terrori-iskuja ja oman henkilökohtaisen elämäni vauhdikkaita ala- ja ylämäkiä. Mitä vuosi 2017 toisikaan mukanaan? Mieleeni pulpahti Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi: ja siinä vasta onkin juhlimiselle aihetta.

Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teemana on Yhdessä, jonka ohjelma rakennetaan yhdessä eri toimijoiden kanssa. Virallisten nettisivujen mukaan ”Kuka tahansa voi ehdottaa pientä tai suurta tekoa liitettäväksi Suomi 100 –ohjelmaan”. Tästä minulle tulikin mieleeni eräs tapahtuma Nevadan autiomaassa Yhdysvalloissa – ja Suvilahdessa Helsingissä.

Kuukausi sitten osallistuin Suomen ensimmäiseen viralliseen Burning Man -tapahtumaan Helsingin Suvilahdessa. Tämä värikäs vapaan ilmaisun tapahtuma, jonka juuret ovat Nevadan autiomaassa Yhdysvalloissa, järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1986. Sieltä se on sittemmin levinnyt ympäri maailmaa. Kyseisen tapahtuman voisikin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden tavoin tiivistää teemaan yhdessä. Kävijät nimittäin rakentavat Burning Man -festivaalin itse – lämminhenkisten ja hulvattomien nyyttärikestien tavoin. Tapahtumaa ohjaa myös jakamisen periaate: kaikkien on tarkoitus antaa toisille jotakin, oli se sitten taide-esitys, halaus tai naaman kuorruttaminen glitterillä. Itse kuljin Helsingin Suvilahdessa tarjoten keskusteluseuraa, itse näpertämäni ”Keskustelu”-kyltti kaulassa. Isoisäni tekemässä pärekorissa kulki namuja, virvokkeita ja pieniä lämminhenkisiä viestejä, joita sitten tarjosin keskusteluseuralaisilleni.

Keski-Porin kirkossa aloinkin pohtia: Miten voisin itse juhlistaa satavuotiasta Suomea vuoden 2017 aikana? Voisinko yrittää lisätä – juhlavuoden teemaa mukaillen – yhteisöllisyyttä, lämpöä, avunantoa ja yhteyttä ihmisten välillä? Miksipä ei, mietin. Voisin vaikka aloittaa kutsumalla tuntemattomia salaatille, piilottamalla kannustavia lappuja kirjaston kirjojen väliin ja lähettämällä kirjeitä ihailemilleni ihmisille. Pärekorinkin voisin lastata herkuilla.

Tästä sodan kauheudet läpikäynyt isoisänikin olisi ollut ylpeä. Olen siitä varma.

MAARIA TIRRI

Tuntematon