Maaria Tirrin kolumni: Munasta ja metallimiehistä

En muista, että minua olisi koskaan pyydetty treffeille. Minä sen sijaan olen pyytänyt lukuisia miehiä ulos, niin rakentamaan legoja kuin ihastelemaan Cartier-Bressonin valokuviakin. Kaikki ovat suostuneet pyyntööni – paitsi yksi.

Näin hänet baarissa konsertin jälkeen. Hänellä oli pitkät hiukset, silmälasit ja hän vaikutti siltä, että hän tykkää pelata videopelejä metalliluolassaan. Hänellä oli kiltit silmät, luottamusta herättävä läsnäolo ja myhäilevä ilme, joka selvästi kätki taakseen jotakin. Halusin selvittää, mitä. Menin hänen luokseen ja kerroin, että hän vaikuttaa sympaattiselta ihmiseltä. ”Haluaisin mennä ensi viikolla Wäinö Aaltosen museoon. Kiinnostaisiko sinua tulla mukaani?”, kysyin.

Treffipyyntöäni seurannut vaivaantunut ja aitoa ihmetystä heijasteleva keskustelu (tai sen yritys) herätti minussa kaksi ajatusta. Ensinnäkään kohteeni ei vaikuttanut olevan minusta kiinnostunut. Viisari ei siis heilahtanut kohdallani. Selvä. Sitä seurannut toinen oivallus oli kuitenkin tärkeämpi: tämä oli kenties ensimmäinen kerta, kun häntä pyydettiin treffeille. Pitkittyneen ja aitoa hämmennystä huokuvan hiljaisuuden jälkeen päästin raasun pinteestä, toivotin hyvät illat ja suuntasin takaisin pöytääni. En nähnyt häntä enää uudelleen.

Soitin Poriin ja kysyin äidiltäni, josko hänen nuoruudessaan naiset pyysivät miehiä ulos. Jätin suosiolla keskustelun sukupuolen moninaisuudesta ja seksuaalisen suuntautumisen kirjosta toiseen kertaan. ”Ei sitä pruukattu”, oli hänen vastauksensa. Ei pruukata aina nykyäänkään. Paljon on muuttunut äitini sinkkuvuosista, mutta miehuuteen ja naiseuteen liittyvät normatiiviset odotukset ovat kuitenkin vielä sangen elinvoimaisia, ainakin omassa tuttavapiirissäni. Sanoisin kuitenkin, että kaikille sukupuolesta riippumatta tekisi hyvää altistua tilanteelle, jossa torjunnan pelko leijuu aitona ilmassa. On aikamoinen adrenaliiniryöppy seistä jännittyneenä ja emotionaalisesti paljaana toisen ihmisen edessä ja pyytää häntä ulos – ja pystyä siihen, oli lopputulos mikä tahansa. Sen voisi jopa sanoa vaativan munaa. Sitä onneksi löytyy kaikista, kun tarpeeksi kaivelee – ihan biologisesta tai sosiaalisesta sukupuolesta riippumatta.

Lily Allen laulaa kekseliäästi, että ”Forget your balls and grow a pair of tits”. Hyvä ajatus sekin.

MAARIA TIRRI

Tuntematon