Marja Lenneksen kolumni: Gordionin solmu

Andalusiassa moni oli pistänyt sunnuntaina parvekkeelleen Espanjan lipun tuen ilmauksena hallitukselle Katalonian kansanäänestyksen aikana. Koirapuistossa mäyräkoira Francon isäntä purki suuttumustaan väittäen, että Katalonian vauraus on aikaansaatu andalusialaisten hiellä. Köyhän etelän asukaat muuttivat aikoinaan joukoittain töihin Kataloniaan.
Fuengirolassa ilmestyvä suomalainen Se-lehti syytti katalaaneja järjettömästä separatismista ja ihmetteli, ettei Espanjan hallitus ole katkaissut siipiä näiltä pyrkimyksiltä aikoja sitten. Madridissa ja jopa Barcelonassa on osoitettu mieltä Espanjan yhtenäisyyden puolesta. Katalonian aluehallituksen oman tutkimuslaitoksen kyselyn mukaan itsenäisyyden kannatus oli laskenut. Sitä kannatti 41,1 ja vastusti 49,9 prosenttia.
Silti sunnuntain tapahtumat veivät Kataloniaa askeleen kohti itsenäisyyttä, johon enemmistö katalaaneistakaan ei vielä lauantaina halunnut uskoa. Syy ei ole itsenäisyysäänestyksen tulos, joka ei millään mittarilla vastaa lainvoimaisen kansanäänestyksen kriteerejä. Sitä paitsi poliisi takavarikoi ison määrän äänestyslippuja ja sulki äänestyspaikkoja.
Katalonian itsenäisyyttä ajavan johdon saama moraalinen voitto johtuu Espanjan hallituksen täydellisestä arviointivirheestä ongelman ratkaisussa. Perustuslain vastaista tai ei, pienimmän haitan tie olisi ollut sallia äänestys ja kehottaa myös vastustajia uurnille. Olisi kannattanut kysyä konsulttiapua Britanniasta, joka hoiti Skotlannin itsenäistymishaaveet alta pois tyylikkäästi.
Espanjan hallituksen muualta maasta mobilisoimien poliisivoimien kohtuuton voimankäyttö rauhanomaisia äänestäjiä kohtaan on saanut monen itsenäisyyttä karsastavan muuttamaan mieltään. Vaikka Aleksanteri Suuri ratkaisi Gordionin solmun lyömällä sen rikki miekallaan, Aasian valtiasta hänestä ei tullut. Hän kaatui sotaretkellään. Kestävään ratkaisuun päästään aina neuvottelujen ja kompromissien kautta.

MARJA LENNES

Tuntematon