Matti Pursiheimon kolumni: Toinen kont o lyhkäsemp

Pari viikkoa sitten uutisoitiin hiihtäjämestari Harri Kirvesniemen oudosta tavasta sujutella pää oikealle kallistuneena. Mestari oli päästänyt asiaa pohtineet rauhaan kertomalla, että syy on hänen eripituisissa jaloissaan. Päätä roikottamalla tuli vasemman jalan lyhyemmyys kompensoitua pään painolla.
Allekirjoittaneen vasemman jalan lyhyemmyys selvisi muutama vuosikymmen sitten. Olin jo vuosia murehtinut niskakipujani. Kerroin asiasta vastaanotolla omalääkärilleni, joka komensi housut pois ja tutkintapöydälle selälleen. Kuulakärkikynällä hän merkkasi molempiin lonkkiin luunpään kohdan ja mittasi siitä jalan pituuden kantapäähän. Puheli siinä vaan, että röntgenillä tulisi kyllä varmempi tulos, mutta tämäkin kelpaa. Vasen kont oli 14 mm lyhempi. Tohtorin mukaan pituuseroa ei saa kompensoida enempää kuin puolet. Niinpä laitoin vasempiin kenkiini seitsemän millin huopalevyt kantapään kohdalle pohjallisen alle. Muutos oli huomattava. Niskaongelmani katosivat muutamassa päivässä. Huvittavana yksityiskohtana asiaan liittyi tuttavieni hämmentyminen. Useat kyselivät, että mikä sinulle on tullut, kun kävelet niin omituisesti. Sinua ei tunnista kauempaa niin kuin ennen.
Ystäväpiiristäni kävi useampi seuraavan kuukauden aikana mittauttamassa jalkansa ja tuloksia tuli. Yksi alkoi vuosikymmenien tuskailun jälkeen nukkumaan yönsä kunnolla. Toinen pääsi jatkuvista päänsäryistä. Kolmas sai alaselkänsä toimimaan.
Jos kuka haluaa jalkojensa eripituisuutta kotikonstein tarkistaa, laittaa seinäpeilin yläreunasta teipillä riippumaan luotilangan. Siihen kelpaa mikä tahansa ohut naru, jonka päässä on pieni paino. Sitten vaan seisomaan lepoasentoon peilin eteen ja tarkistamaan, meneekö lanka juuri keskeltä katsojaa. Jos ei, niin lyhemmän jalan alle lisätään fylliä, kunnes näkymä on symmetrinen. Jos pituuseroa on, kannattaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Syy ei välttämättä ole jalan luitten pituudessa.
Kouluaikoina terveystarkastuksessa jumppamaikka huomautti minulle, että oikea olkapääsi on alempana – koitapa pitää sitä ylempänä. Eipä tullut opelle mieleen tarkistaa oppilaan jalkojen pituuksia.
On muuten mielenkiintoista, että aina sanotaan toisen jalan olevan lyhyemmän – niin kuin jotenkin huonomman. Ei siis, että toinen on pidempi. Suuruus ja pituus on tavoiteltu, valtaa antava ominaisuus.

MATTI PURSIHEIMO

Tuntematon