Mietteitä murteista ja kirjoittamisesta

Maakunnan omat murre-ekspertit Elina Wallin ja Heli Laaksonen julkaisivat syyskuussa yhteisen lastenkirjan. Wallinin kirjoittama ja Laaksosen kuvittama Semmoset & Tommoset – Tapleti arvotus esiteltiin Turun kirjamessuilla.

Porin murteella kirjoitetun lastenkirjan kohderyhmänä ovat alakoululaiset ja sitä nuoremmat lapset. Viikko sitten kirjailijat vierailivat Toejoen koululla. Murrekaksikko kertoi Piia Aakulan opettamille viidesluokkalaisille mietteitään kirjoittamisesta, murteista ja lastenkirjoista.
– Luokallani on 23 oppilasta. Kaikki odottavat murrekirjailijoiden vierailua innolla. Kysymyksiä on laadittu ja oppilaat haluavat tietää, millaista ammatikseen kirjoittaminen on, sanoo Aakula.

Wallin ja Laaksonen toivat koululle uutuusteoksensa. He kertoivat mielenkiintoisia yksityiskohtia kirjan syntyvaiheista – murteilla tietysti.
– Meillä molemmilla oli jonkinlainen kirjoittajan ammattikriisi. Tuntui, että mistään ei enää tule mitään. Heli suoritti C-ajokorttia ja minä olin puolestani käynyt kaupunkiopaskurssin. Sitten tapasimme ja päätimme ryhdistäytyä. Lopulta virisi suunnitelma kahdesta kirjasta, kertoo Wallin.

Siltä pohjalta käynnistyi lastenkirjan kokoaminen. Kirjassa seikkailevat kaksi mummua ja kaksi tuffaa. Pääosissa ovat Mari ja Kari Semmone sekä Pirkko ja Pertti Tommone. He kaikki asuvat Porin vanhassa vesitornissa.
– Alkuun työstimme kirjaa omilla tahoillamme, mutta keväällä päätimme vetäytyä yhdeksi päiväksi samaan tilaan. Paikaksi valikoitui Porin tekojääradan vieressä sijaitseva Narukerä-talo. Levittelimme sinne paperimme. Sieltä poistuessamme käsissämme oli viimeistelyä vailla oleva materiaali kuvineen ja teksteineen, kertoo kirjailijakaksikko.
He ovat on sitä mieltä, että murre on tietyllä tavalla myös senkaltaista kansanperintöä, jota on arvokasta jakaa ennen kaikkea nuoremmille sukupolville.
– Olemme aika pitkälti kaksikielisiä. Hallitsemme sekä yleiskielen ja omien alueidemme murteet. Ne ovat rikkaus ja murretta on mukava käyttää varsinkin, kun on puheissa tutun porukan kanssa.

Uutuuskirjan kohderyhmänä ovat lapset ja lastenmieliset. Wallin muistuttaakin, ettei leikkiminen ole kielletty aikuisiltakaan.
– Huumori on kirjan kantava voima. Sekä teksti että kirjan kuvitus ovat kauttaaltaan humoristisia. Selvää on, että teos aukeaa eri tavalla lapselle ja aikuiselle.

Koululaisten kysymyksiä:

1. OSAATKO MUITA MURTEITA?
2. LUETTEKO PALJON?
3. MILLOIN SINUSTA TULI KIRJAILIJA?
4. MILLAISTA ON KIRJAN KIRJOITTAMINEN?
5. MIKÄ ON PARASTA KIRJOITTAJAN TYÖSSÄ?
6. ONKO SE STRESSAAVAA?
7. LEMPIKIRJASI?

Koululaisten kysymyksiä

Elina Wallin
1. Olen kaksikielinen, hallitsen kirjakielen ja oman alueeni murteen. Tuntuisi hankalalta ilmaista itseäni esimerkiksi rauman giälel.
2. Luen paljon. Sen myötä oma sanavarastoni on selvästi laajentunut.
3. Ensimmäinen, murrepakinoihin perustuva Onnepotkui – pakinoit Pori murteel ilmestyi 2010.
4. Jännittävää ja erittäin antoisaa.
5. Ehdottomasti lukijat ja heiltä saatava tuki ja palaute.
6. Kieltämättä välillä. Varsinkin, kun toimin myös kustantajana.
7. Aina se, jota parhaillaan luen. Mauri Kunnaksen Etusivun juttu oli aivan huikea lukukokemus.

Heli Laaksonen
1. Vaikealta tuntuisi tarttua esimerkiksi itämurteisiin. En saisi niihin uskottavuutta. Pitää olla vahva yhteys siihen alueeseen missä asuu ja elää.
2. Kirjaan tarttuminen on aina seikkailu. Lukeminen todellakin kannattaa aina.
3. Ensimmäinen runokokoelmani, Jan Rahmanin kanssa kirjoitettu Maapuupäiv ilmestyi 2000. Samoin kuin runoteokseni Pulu uis.
4. Antoisaa ja vaihtelevaa, muttei aina aivan helppoa.
5. Kirjoitan lukijoille. He ovat tärkein voimavarani.
6. Onhan se. Uuden kirjan vastaanottoa ei voi koskaan arvata.
7. Nuorena luin paljon ”poikien kirjoja”, Tarzaneita ja Viimeistä Mohikaania. Vaahteramäen Eemeli on ikimuistoinen.

Vesa-Pekka Järvelä