Mukavan rento Dublin

– Täällä Irlannissa sekä säähän että kaikkeen muuhunkin pätee sääntö: ”Välttämättä ei tule sitä, miltä näyttää”.
Näin jutteli lukijamatkan opas Anu Vikeväinen-O’Byrne ryhmällemme, kun starttasimme lentokentältä Dublinia kohden.
– Sää on sellainen, että aina tuulee ja melkein aina sataa. Keskilämpötila on kesällä +16 astetta. Mutta usein tulee yllätyksiä.

Ja totta se oli. Välillä aurinko paistoi heleästi, sitten yhtäkkiä taivas synkkeni ja alkoi sataa kaatamalla.

Sään vaihtelua oli veikeä katsella Guinnessin panimon vierailukeskuksen näköalabaarista.
Seitsemännen kerroksen pyöreän baarin lasiseinien läpi näki valtavan panimon rakennukset, kaupungin, meren ja toisaalla ylänkömaiseman. Oluttuopillinen kuului pääsymaksun hintaan ja sen siemailemisen aikana aurinkoinen kesäsää ehtikin vaihtua rajuksi sateeksi, joka kasteli ikkunat.

Guinnessin panimo sijaitsee Dublinin keskustassa St. James’s Gatessa. Olutta on siellä pantu vuodesta 1759 lähtien. Guinness on yksi maailman suurimmista olutmerkeistä ja sen vierailukeskus Guinness Storehouse on Dublinin suosituin vierailukohde.
Keskuksen nimi tulee rakennuksen entisen käyttötarkoituksen mukaan. Amerikkalaisella pilvenpiirtäjätekniikalla rakennettu, teräsrakenteinen talo oli aiemmin oluen käymisvarasto. Nyt rakennus on suojeltu. Näyttely rakentuu seitsemään kerrokseen kuin oluttuoppiin, näköalabaari on vaahto juoman pinnalla.
Näyttelykierros on elämyksellinen. Yksi tutustumiskohde on oluen oikeaoppinen laskeminen lasiin. Juoman laskemisen nopeus, riittävä tauko oikeassa kohdassa ja lasin loppuun täyttäminen vaativat osaamista.
Juomiseenkin on omat sääntönsä. Guinnessia ei sovi hörpätä ennen kuin se on laskeutunut eli vaalean vaahtohatun ja tumman stout-oluen raja on selkiintynyt.
– Guinness on irlantilaisille pyhä juoma. Ei ole kauan siitä, kun synnytyssairaalassakin annettiin synnyttäneille äideille lasi Guinnessia, koska juoma sisältää muun muassa paljon rautaa, kertoi oppaamme.

Dublinissa on 1,2 miljoonaa asukasta. Väkimäärästä huolimatta se on ihmisen kokoinen kaupunki. Monet puistoalueet katkaisevat kaupunkirakenteen. Liikenne ruuhkautuu, mutta ei näyttäydy jalankulkijalle kaoottisena. Toki vasemmanpuoleiseen liikenteeseen täytyy totutella.

Katukuvan selkein elementti ovat pubit. Niitä on paljon ja jokainen on omansa näköinen. Vanhin Dublinin pubeista on 1100-luvun lopulta.
– Pubit ovat täällä erilaisia kuin Englannissa, kertoi Anu Vikeväinen-O’Byrne.
– Pubien toiminta alkoi kotikaljan valmistamisesta ja myymisestä. Täällä ei ollut paljon panimoita, vaan pubit olivat ja ovat pääosin edelleenkin yksityisomistuksessa. Suvun nimi näkyy ja kävijät ovat ikään kuin isännän vieraina.
Pubeissa kohdataan ystäviä ja yhtä lailla jutellaan tuntemattomien kanssa. Urheilutapahtumat seurataan pubin televisioista.
– Irlantilaisilla on sana hallussa. Pubissa keskustellaan, ei humalluta. Ikäjakoa ei ole, vaan samassa pubissa viihtyvät yleensä kaikki sukupolvet.

Pohjois-Irlannin matkailu avautuu

Lukijamatkalla tehtiin päiväretki Belfastiin, Pohjois-Irlannin pääkaupunkiin. Kaupungin tilanne on pitkään jatkuneiden levottomuuksien jälkeen saatu rauhoittumaan ja nyt alueella panostetaan matkailuelinkeinon kohentamiseen.
Suurin nähtävyys on Titanic-keskus. Vuonna 1912 uponnut loistoristeilijä rakennettiin Belfastin telakalla. Museo avattiin vuonna 2012, eli sata vuotta onnettomuuden jälkeen. Näyttely on elämyksellinen ja vaikuttava. Kävijä imaistaan telakan työmaalle ja kurkistamaan risteilyaluksen tunnelmiin ennen onnettomuutta ja sen aikana.

Sanna Jääskeläinen