Professori Tarmo Kunnas: Pysyvä kosketus kotiseutuun luo vahvan ankkurin kosmopoliitille

Satakuntalaiset juuret omaava aatehistorioitsija, professori Tarmo Kunnas on tunnettu laajalti Suomessa ja Euroopassa kulttuurisena sillanrakentajana. Hän jaksaa vielä yli 70-vuotiaanakin pysyä liikkeessä ja kirjoittaa.
Uusin, laaja teos ”Fasismin lumous” on saanut laajalti suitsutusta Suomessa.
– Kirjaa ollaan nyt kääntämässä saksaksi, ranskaksi ja italiaksi. Ainakin Suomessa on siirrytty fasismin tutkimuksessa poleemisesta ja poliittisesta vaiheesta neutraalimpaan historialliseen tutkimukseen, toteaa Kunnas.
Kirja sisältää painavaa ja tarkkaan analysoitua aineistoa fasismin monikasvoisuudesta.
– Arvaapas mitä tämä kirja painaa, kysyy Kunnas kirja kädessään.
– Tasan kilon! vastaa professori iloisesti nauraen.

Kunnaksella on nyt työn alla uusia projekteja. Yksi niistä koskettelee kotipaikan merkitystä ihmisen sielunmaisemassa. Nimeksi on valikoitunut ”Hyvää kotiseutua etsimässä.”
– Minulla on intohimoinen suhde sukututkimukseen ja vähän sukulaisiinkin. Kaukainenkin sukulainen merkitsee minulle paljon, toteaa Kunnas.
– Kotiseudun omaksuminen ja rakastaminen on osa ihmiselle välttämätöntä halua kokea turvallisuutta. Jolla ei ole hyvää kotiseutua, sen täytyy hankkia Professori Kunnas kuvaa omaa perhettään ”hiukan juurettomaksi tamperelais-helsinkiläiseksi perheeksi, joka on asunut jopa Jyväskylässä ja Viipurissa”.

Kunnaksen lähisuku on taustaltaan pääosin satakuntalainen. Hänen veressään virtaa myös jonkin verran eteläpohjalaista verta.
– Sukuinnostus on vaistomaista, enkä usko että se on huono ominaisuus. Mutta siinä on myös jotain selittämätöntä. Ehkä kuitenkin oudompaa on joidenkin nykyihmisten piittaamattomuus omista juuristaan.
– Tärkeitä olivat minulle lapsuudessa kontaktit Rauman seudun sukulaisiin ja retket  Tl. Lappiin, Eurajoelle ja Raumalle. Isovanhempani viettivät vanhuuttaan Siikaisissa. Menetin kaikki isovanhempani jo varhain.
Ehkä uudet sukulaiskontaktit korvasivat menetetyt isovanhemmat, Kunnas pohtii.
Hän kuvailee polveilevan hauskasti kesiään Eurajoen Kuivalahdella, jossa perheellä oli kesähuvila.
Kunnaksen sisarusparvi Etta-Liisa, Eija, Raimo, Jarmo ja Tarmo viettivät aikaa Kuivalahden nuorison parissa 1950-luvulla. Urheilu oli yksi veljesten harrastuksista.

Vahva ja pysyvä kosketus kotiseutuun on Kunnaksen mielestä korvaamaton ankkuri etenkin kosmopoliittisille ja kansainvälisille ihmisille.
– Myöhemmällä iällä ihminen voi löytää uusia kotiseutuja, mutta varhaisimmat kotiseudut säilyvät erikoisasemassa. Sen minkä ihminen kohtaa elämässä ensi kertaa, luo merkitykset kaikelle myöhemmälle, kiteyttää Kunnas.
Tarmo Kunnas opiskeli Helsingin yliopistossa saksaa, ranskaa, englantia ja latinaa. Niiden yhteydessä opetettiin myös kirjallisuutta, kulttuuria ja filosofiaa.
– Ranskan kieli valloitti minut kauneudellaan. Opiskelin lopulta kymmentä eri kieltä, mm. kreikkaa ja latinaa, muistelee Kunnas.
– Kiinnostukseni pääkohteena oli ennen kaikkea se filosofian ja kirjallisuuden välinen tiedonalue, jota ei suomalaisella yliopistolla siihen aikaan juurikaan opetettu, esimerkiksi Nietzsche, Dostojevski ja Pascal.

Kunnasta on jonkin verran kiinnostanut myös politiikka. Hän sivusi vuonna 1972 Ranskassa julkaistussa väitöskirjassaan fasismin ja kirjallisuuden suhteita.
Väitöskirja käännettiin vuonna 1981 mm. italiaksi. Saksalaisen kirjailija-filosofin Nietzschen tuotantoon suuntautunut kymmenen vuoden harrastus tuotti useita Nietzsche-kirjoja, joista kaksi on käännetty jopa japaniksi.
Kunnas on asunut pitkään Saksassa ja Ranskassa, pääosin Pariisissa.
Hänen myöhempää kotiseutuaan ovat mm. Freiburg im Breisgaun kaltaiset saksalaiset yliopistokaupungit ja monet Ranskan maakunnat.
– Matkustaminen on paheeni, mutta olen rajoittanut matkani mukavuussyistä nyt Eurooppaan. Taustassani on paljon satakuntalaista maaseutuväestöä, mutta myös merimiehiä, merenkulkijoita ja sotilaita. Minun on matkustettava koko ajan saadakseni yhteyden suureen kotiseutuun, suureen maailmaan, Kunnas tiivistää.
 Siunatuksi lopuksi sosiaalinen ja hauskoista jutuistaan tunnettu Kunnas antaa mainion vinkin:
– Mensan älykkyystestit voitaisiin korvata huumoritesteillä. Huumori on älykkyyttä ja luovuutta. Voi olla teoreettisesti hyvä oppimaan, mutta vailla naurua asioiden monikerroksellisuuden ymmärtäminen on vaikeaa.

 

Marja-Riitta Ovaska

 

Tuntematon