Oikea kaphoornari vai ei?

Purjehdusta vähäpojasta asti aktiivisesti harrastanut raumalainen Olli ”Oka” Ylönen osallistui kymmenen vuotta sitten purjehdukselle, jota voi hyvällä syyllä kutsua ikimuistoiseksi. Ylönen osallistui Suomen Purjelaivasäätiön lippulaivan, 126-jalkaisen kuunari Helenan Suomen Joutsenen vanavettä seuranneelle matkalle, johon sisältyi myös legendaarisen Kap Hornin eli Etelä-Amerikan eteläisimmän kärjen kiertäminen.
Kaikkiaan mukana oli 24 suomalaista, joista kolme Raumalta. Oka Ylösen lisäksi aikanaan Suomen mahtavimman purjelaivaston kotikaupungista tulivat konemestari Simo Toivonen ja nykyisin Yhdysvalloissa asuva Pilvi Innola.
– Me kaikki saimme kunniakirjan, jonka mukaan olemme ansainneet kaphoornarin nimen ja arvon, Ylönen esittelee.
– Osa meistä on teettänyt omaan käyttöön myös Kap Horn-lipun, joka noudattaa alkuperäisen kaphoornarien järjestön A.I.C.H.:n lippua väriensä puolesta. Molempiin lippuihin on kuvattu albatrossi, mutta tekstit ovat täysin erilaiset, selvittää Ylönen.

A.I.C.H.:n lipussa lukee ylhäällä järjestön nimilyhenne ja alhaalla St. Malon yhdistyksen perustamispaikan mukaan. Oka Ylösen lipussa vastaavat tekstit ovat Cape Horn ja TS Helena.
– Helena on rekisteröity kauppalaivaksi, joten olemme oikeutettuja kaphoornarin arvoon. Eikä lipun käytössäkään pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Kysyin asiasta Suomen järjestön viimeiseltä puheenjohtajalta Yngve Sundqvistilta, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan, perustelee Ylönen.

Vieressä kuunteleva Rauman merimuseon johtaja Hannu Vartiainen ei kiistä Helenan ja miehistön kymmenen vuotta sitten toteutetun purjehduksen arvoa, mutta kaphoornarin arvoa hän ei välttämättä Ylöselle ja kumppaneille soisi.
– A.I.C.H. eli Amicale Internationale des Capitaines au Long Cours Cap Hornies oli Saint Malossa vuonna 1936 perustettu yhdistys, joka oli tarkoitettu ainoastaan Kap Hornin purjelaivalla kiertäneille ranskalaisille merikapteeneille. Seuraavaksi vastaavan yhdistyksen saivat englantilaiset ja saksalaiset. Logiikka oli se, että liikkeelle piti lähteä Australiasta.
– Suomen kaphoornarien veljeskunta Amicale des Capitaines au Long Cours Cap Hornies Finlandais perustettiin 1965. Sen säännöt olivat jopa tiukemmat kuin missään muussa maassa. Meillä merikapteenien koulutukseen kuului pakollinen harjoittelu purjealuksilla aina 1940-luvun alkuun asti, joten jäseniä riitti. Viimeiset suomalaiset purjelaivat Pamir ja Passat kiersivät Kap Hornin niinkin myöhään kuin vuonna 1949.
– Helenalla Kap Hornin kiertäneet eivät ole perinteisen kaavan mukaan kaphoornareita, Vartiainen näkee.

Raumalla vanhan liiton kaphoornareita oli muutamia. Heistä viimeinen, merikapteeni Matti Lappalainen kuoli 93-vuotiaana vuonna 2010. Suomen yhdistys lopetti toimintansa 2006, alkuperäisen A.I.C.H.:n jäsenet lopettivat oman yhdistyksensä kolme vuotta aiemmin Saint Malossa, Hannu Vartiaista suoraan siteeraten ”saappaat jalassa”.
Merikapteenin koulutuksen saanut Hannu Vartiainen johtaa itse Kap Hornin kiertäjien perinnettä vaalivaa Cape Horn Tradition Society Finland -yhdistystä, jonka kotipaikka on Rauma.
– Olemme saaneet haltuumme kaikkien vanhojen kaphoornarien kuva-albumit. Rauman merimuseossa on tuhansittain heidän kokemuksistaan kertovia valokuvia. Suomalaisten Kap Hornin kiertäjien yhdistyksen kaikki dokumentit ovat puolestaan hyvässä tallessa Sjöhistoriskassa Turussa, Vartiainen kertoo.

Niin tai näin, mutta Olli Ylönen aikoo vastakin kutsua niin itseään kuin muitakin Helenan kymmenen vuoden takaisen miehistön jäseniä kaphoornareiksi, eikä albatrossilippukaan häviä minnekään hänen Najad 391-tyyppisen purjepaattinsa mastosta.
– Minulle on tärkeintä se, että tiedän olleeni itse mukana tekemässä jotain ainutkertaista. Ihminen tuntee itsensä aika pieneksi, kun luonnonvoimat pistävät parastaan. Reissulla, jonka aikana kiersimme Kap Hornin, tuulta oli pahimmillaan 25 metriä sekunnissa, mutta olen kokenut Helenalla Meksikonlahdella jopa 37 metrin nopeudella puhaltaneen puhurin, Ylönen kertoo.
Kaikkiaan Ylönen laskee tehneensä Helenalla jo kahdeksan reissua. Kerran on siis kierretty Kap Horn ja kerran menty yli Atlantin. Loput matkoista ovat kierrelleet Karibialla.

ASKO TANHUANPÄÄ

Tuntematon