”Paronin” legenda ei unohdu

Kahdeskymmenes toukokuuta vuonna 1973. Legendaarisella Monzan moottoriradalla tapahtuu kolari, joka saa koko moottoriurheilua seuraavan maailman pysähtymään. Road racingin 250-kuutioisten maailmanmestari Jarno ”Paroni” Saarinen menettää henkensä samoin kuin viisinkertainen MM-mitalisti, italialainen Ranzo Pasolini.

Jarno Karl Keimo Saarinen oli noussut nopeasti ratamoottoripyöräilyn legendojen joukkoon. Turkulainen insinööri kehitti ajotyylin, joka poikkesi varsinkin kaarteissa totutusta. ”Paroni” otti kaarteet polvi asvalttia viistäen ja vauhti puhui puolestaan. Vuonna 1971 hän sijoittui 350-kuutioisten MM-sarjassa toiseksi ja kaksipuolikkaissa kolmanneksi.
Vuotta myöhemmin Saarinen kruunattiin kautta aikojen ensimmäisenä – ja edelleenkin ainoana – suomalaisena road racingin maailmanmestariksi 250-kuutioisissa. 350-kuutioisissa hänen sijoituksensa oli puolestaan toinen. Vuonna 1973 ”Paroni” kilpaili 250- ja 500-kuutioisissa ja tahti ennen kohtalokasta Italian Grand Prixiä oli murhaava – viisi lähtövoittoa kuudesta.

Jarno Saarisen kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi jo 43 vuotta, mutta legenda elää edelleen. ”Paronin” viimeisestä leposijasta on tullut Turun vanhan hautausmaan suosituin pyhiinvaelluskohde ja osa miehen ajokalustostakin on edelleen käytössä. Mestarin pikkuveli Jari Saarinen nimittäin osallistuu vuosittain muutamiin näytösajoihin vuoden 1971 MM-pronssia tuoneella Yamahalla samoin kuin vuosimallin 1967 Puch TT Gg 6-pyörällä.
– Molemmat pyörät kiersivät Jarnon kuoleman jälkeen vuosikymmeniä maailmalla ennen kuin sain ostettua ne takaisin kotitalliin, Jari sanoo.
– Arwidsonin yksityistallin Suomeen hankkima Yamaha oli aikansa nopein pyörä luokassaan, mutta toki sitä piti osata myös ajaa, hän korostaa.

Kotitalli sijaitsee Turun Linnankadun varrella sijaitsevan liki 90-vuotisen kerrostalon kellarissa. Siitä samasta paikasta Jarno Saarinen lähti viimeiselle kilpailumatkalleen. Paikka on kuin aikakapseli, sillä tavarat on jätetty juuri niille sijoille, mihin ne Jarnolta jäivät.
– Olen pyrkinyt säilyttämään kaiken mahdollisimman pitkälle niin kuin se oli hänen aikanaan. Työkalut ovat Jarnon ja hänen jäljiltään ovat myös hyllyillä olevat varaosat, Jari Saarinen selvittää.
Linnankadun tallista löytyy myös Jarnon ensimmäinen siviilipyörä, 175-kuutioinen Puch vuodelta 1962, samoin kuin hänen kaksi ensimmäistä mopoaan, vuoden 1958 Tunturi Tuisku ja vuosimallin 1961 Puch.
– On näitä yritetty ostaakin, mutta vastaus on ollut aina sama kohtelias ei. Päätimme perheen kanssa heti Jarnon kuoltua, että hänen tavaroistaan ei luovuta. Päinvastoin olemme pyrkineet ostamaan takaisin sen, minkä olemme pystyneet.
Hyvässä tallessa ovat edelleen myös Jarno Saarisen aikanaan käyttämät nahkapuvut – myös puku, joka päällään ”Paroni” voitti vuonna 1972 MM-kultaa – samoin kuin hänen sadat palkintopyttynsä. Palkinnot ovat edelleen Jarnon vanhassa huoneessa hänen nuoruudenkodissaan

Yhtä Jarno Saarisen uraan hyvinkin oleellisesti liittynyttä ajoneuvoa ei ole enää jäljellä. Kysymys on autosta, jolla ”Paroni” lähti ensimmäiselle Keski-Euroopan matkalleen ja jolla hän sittemmin myös palasi kotiin viimeiseltä kisareissultaan.
– Uransa alkuvuosina Jarno pakkasi pyörän perheen hautaustoimiston käytössä olleeseen vuoden 1967 Plymouth Belvedere kakkoseen. Se oli juuri sama auto, millä kävimme hakemassa hänet veljeni Jarkon kanssa kotiin Italiasta, Jari Saarinen vakavoituu.

5.–6. maaliskuuta ”Paroni” Saarisen käytössä olleeseen kalustoon pääsee tutustumaan Porin Karhuhallissa järjestettävässä Motor Show -tapahtumassa ja paikalla on molempina päivinä myös Jari Saarinen valmiina vastaamaan niin veljensä ajokalustoa kuin uraakin koskeviin kysymyksiin.
Itsekin kilpaa ajanut Jari Saarinen tuo veljensä käytössä olleen Yamahan ja Puchin Porin Karhuhalliin.

Asko Tanhuanpää

Jukka Silvast