Tehty ajettavaksi – käsityönä

Moottoripyöriä harrastuksekseen rakentava Petri Marila sanoo jo heti kättelyssä, ettei hän kovin paljon arvosta motskariprojekteja, joissa valmiita osia vaihtamalla on luotu muotoja. Kaupasta isosta maailmasta kyllä saa paljon vaihtoehtoja, mutta kuka tekee käsityönä?
– Arvostan kaikkia merkkien ajokkeja, kunhan niissä on käsityötä mukana.
Marila on katsonut myös American Chopper -ohjelmia – ammattimaisen pyöräpajan työskentelyä.
– Olisihan se hienoa jos sellaiseen olisi mahdollisuuksia – työstökoneet ja laitteet olisivat vieressä. Ei siihen Suomessa ole oikein mahdollisuutta.

Ulvilalaisessa autotallissa syntynyt Marilan uusin luomus Sporster Sun palkittiin Helsingissä moottoripyörien Pohjoismaiden suurimmassa messutapahtumassa rakennettujen kisan parhaana runsas viikko sitten. Pokaali jopa hieman yllätti, vaikka hän tiesi ajokin laadukkaaksi.
– Kun palkinto tuli, hieman kiehtoisi lähteä pyörän kanssa ulkomaillekin, hän sanoo.
Tietoa palkitusta ajokista on puskettu kansainvälisiin sähköisiin välineisiin.
– Ihme, jos tämä projekti ei tuo tullessaan jonkinlaisia yhteydenottoja. Mistään en kieltäydy, jos mahdollisuus tarjoutuu.
Sporster Suniin hän itsekin on tyytyväinen.
– Lämmittäähän se mieltä, jos toiset kehuvat. Teen yleensä vain itselleni omien mieltymysteni mukaan. Jos tyyli miellyttää ja joku tykästyy, hyvä niin. Nyt olen onnistunut ja tyytyväinen.
Muutoksen hän tekisi vielä takarenkaan paikkaan – saisi olla kuulemma kymmenen senttiä taaempana.

Marilasta näkee, että hän odottaa jopa työtarjouksia, sillä Sporster Sun on käsityötaidon näyte. Sitä voi ihailla myös Motor Show -messuilla Porissa maaliskuun alussa.
– Tekoon kului kymmenen neliötä peltiäkin, hän pohjustaa urakkaa.
Työmenetelmä kuulemma kuluttaa raaka-ainetta. Isosta metallilevystä on vain helpompi työstää.

Polttoainetankissa auringon kohotetut lieskat on tehty käsityönä, samoin sivusuojat, alatuuliohjain, istuin, takalokasuoja, etupään näkyvät osat ja takavalot.
Teollisuuden kunnossapidossa viisi vuotta työskennelleenä hän ammensi teollisuuden ideoita erilaisiin liitoksiin. Jenkkiperäisen aihion pulttien kierremaailma muuttui myös tuumaisista millisiin kustannussyistä.
Tekijän ylpeys löytyy takaa – keskiötön vanne eli hubless-vanne. Hänen projektissaan pyörän laakerointikin on syntynyt käsityönä tuontiosista. Valmis laakeri vanteeseen olisi myyjän mukaan maksanut kuulemma niin paljon, ettei Marilalla olisi ollut varaa siihen.
– Mistä sekään muka tiesi minun varallisuuteni, Petri pohtii vieläkin myyjän outoa kommenttia.

Marilan ensimmäinen pyöräprojekti oli Honda CB450. Siitä matka alkoi. Ja tie jatkuu. Sen hän jo on miettinyt, että seuraavassa motskarissa on edessäkin hubless-vanne.
– Siihen ei sitten voikaan tehdä paljon muita muutoksia. Yhden hubless-vanteen muutosaste katsastuksessa nousee 16 prosenttiin.
Katsastuspykälien mukaan Sun-pyörässä sai muutosten määrä nousta 49 prosenttiin – määrä nousi 41:een.
Mikä on seuraava työ? Ei ole ihme, vaikka se aihio tallissa olisi automaailmasta, sillä ajokortti-ikää lähenevä tytär tarvitsee kulkuneuvon piakkoin. Ja kaverin 50-luvun Cadillac sekin pitäisi pellittää...
1757
Pienet metallipalikat varren päässä = takavalot ja vilkut.
Idea auringosta korostuu tankin muodoissa.
Keltainen luomus lähteen pian näyttelykierrokselle.
Jo viime kesänä katsastusmies tutustui Ulvilassa projektiin, sillä pyörä pidetään rekisterissä ja ajettavana. –Teen aina pyörän ajettavaksi, en pelkästään näyttelyyn, Petri Marila korostaa.
Marilan mukaan työn korvaukset aiemmin myydyistä pyöristä
eivät vastaa ammattimaisen
toiminnan periaatteita.
– Minulle tämä on puhdas
harrastus.

Jukka Silvast