Pääkirjoitus: Ei meistä ole Helsingiksi

Sote-uudistuksen jalkoihin on monella tapaa jäänyt maakuntauudistus. Kuka sitä nyt uusia hallinnontasoja rakastaisikaan? Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat arjessa paljon tärkeämpiä.

Sote- ja maakuntauudistus ovat poliittisia uudistuksia ja ne on tiukasti naitettu yhteen. Moni onkin oppinut julkisuuden kautta hokeman, jonka mukaan “Sotea ei tule ilman valinnanvapautta ja ilman sotea ei tule maakuntauudistusta”. Suomeksi se tarkoittaa, että jos kokoomus ei saa valinnanvapautta, keskusta ei saa maakuntauudistusta. Ilman toista ei tulee siis toista. Nyt valinnanvapaudesta odotetaan asiantuntijoiden lausuntoja.

Maakuntauudistus on saanut myös hallituksen ulkopuolisen vastustajan. Helsingin pormestariksi valittu Jan Vapaavuori (kok.) on aloittanut maakuntauudistusta vastaan ristiretken.

Lokakuun alussa hän kutsui Helsinkiin isompien kaupunkien kaupunginjohtajat. Kutsun saivat 21 suurimman kaupungin johtajat. Jotta Vapaavuoren kutsu postilaatikkoon kolahti, piti käytännössä johtaa kaupunkia, jossa on vähintään 50 000 asukasta.

Mukana Vapaavuoren kutsumassa tapaamisessa oli Satakunnasta Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen. Muita satakuntalaisia Vapaavuori ei neuvotteluihin kutsunut, kun asukaslukukriteeri ei riittänyt.

Viime viikonloppuna Vapaavuori jatkoi maakuntauudistuksen arvostelua Ylen TV1:n Ykkösaamussa. Ja teki sen taitavasti. Vapaavuori sanaili, miten maakuntauudistus vie lopulta kunnilta kaiken vallan, maakuntavaltuutetut alkavat toimia peruskuntia vastaan ja lopulta maakunnat saavat myös verotusoikeuden. Ajatuskulkunsa Vapaavuori päätti oletukseen, että lopulta Suomessa on vain 18 kuntaa.

Monessa kunnassa sote- ja maakuntauudistusta on tulkittu toisella tavoin. Uudistukset vievät kunnilta raskaita palveluita maakunnalle ja sitä myöten kuntien tulevaisuus on helpompi. Uudistus siis betonoi kuntarakennetta, ei vauhdita kuntaliitoksia. Kevyemmällä kunnalla on pidempi elinkaari.

Vapaavuoren argumenteissa kuulsi vahvasti ajatus, että Helsinki elättää verotulotasauksella muuta maata. Helsingin näkökulmasta Vapaavuori on oikeassa. Sote- ja maakuntauudistus vie enemmän kuin antaa.

Suuret kaupungitkaan eivät ole samanlaisia. Vapaavuoren tapaamisessa mukana olleista kaupungeista osan väestö kasvaa, osan ei. Helsinki kuulu ensimmäiseen ryhmään, Pori jälkimmäiseen.

Vuoteen 2030 mennessä Helsingin väkiluvun ennustetaan kasvavan nykyisestä noin 630 000 asukkaasta liki 720 000 asukkaaseen. Samalla myös työikäisen väestön osuus kasvaa pääkaupungissa noin yhdeksän prosenttia nykyisestä. Porin väkiluvun ennustetaan olevan vuonna 2030 samaa tasoa kuin nyt eli 86 000. Mutta työikäisen väestön määrä pienenee viitisen prosenttia. Luvut löytyvät muun muassa maanantain Helsingin Sanomista. Haasteet ovat erilaiset.

Siinä missä Helsinki olisi menettäjä sote- ja maakuntauudistuksessa, niin Satakunta olisi voittaja. Maakunta saisi nykyistä enemmän päätösvaltaa omissa asioissaan. Satasotea on valmisteltu hyvässä hengessä. Pienessä maakunnassa kannattaa toimia sisäisesti yhteistyössä ja olla edunvalvonnassa omalla asialla.

Kim Huovinlahti