Pääkirjoitus: Kotiseudun merkitys on elämän mittainen

Kuntien lukumäärä on vähentynyt Suomessa vuosikymmenten mittaan rajusti. Vielä vuonna 1955 kuntia oli 547, vuonna 1977 kuntia oli 464 ja tämän vuoden alussa kuntia oli enää 311. Erityisesti 2000-luvulla kuntien lukumäärä on vähentynyt rajusti. Tähän ovat vaikuttaneet niin kunta- ja palvelurakenneuudistus kuin kuntauudistuskin. Kuntaliitoksia on tapahtunut kaikenväristen hallitusten aikana.

Vaikka kuntien lukumäärä on vähentynyt voimakkaasti, niin kotiseutujen elinvoimaisuuden eteen työtä tekeviä yhdistyksiä on onneksi yhä paljon. Pelkästään Suomen Kotiseutuliitossa on yli 850 jäsenyhdistystä. Satakunnastakin liiton jäsenenä on lukuisia yhdistyksiä, pääasiassa kotiseutuyhdistyksiä ja museoyhdistyksiä.

Kotiseutujen eteen tekevät työtä myös monet muut järjestöt. Niihin kuuluvat kyläyhdistykset, kaupunginosayhdistykset, kesäteatterit, urheiluseurat ja yrittäjäjärjestöt sekä monet muut. Kaikilla on oma tärkeä roolinsa kotiseudun kehittämisessä, alueen elinvoimaisuuden ja ihmisten viihtyvyyden lisäämisessä sekä vaikkapa kotiseudun kulttuurin vaalimisessa.

Näiden vapaaehtoisuuden pohjalta toimivien järjestöjen merkitys kasvaa koko ajan, koska osin kuntaliitostenkin myötä kuntien ja valtion voimavarat ja palvelut keskittyvät entisestään. Erityisesti kaupunkikeskustojen ulkopuolella kehittämisen vastuu tulee jäämään yhä enemmän järjestöjen ja vapaaehtoisuuden harteille. Omalle, paikalliselle vastuulle jää keskeinen rooli.

Oman ulottuvuutensa kotiseututyöhön tuo se, että noin puoli miljoonaa suomalaista muuttaa vuosittain. Kotiseudulta lähtevät ovat tärkeä voimavara erityisesti muuttotappiosta kärsivillä alueilla. Heidän panostaan tarvitaan jatkossakin, heidät pitäisi saada pidettyä mukana. Toisaalta uudet asukkaat on hyvä saada integroitumaan erilaisiin uusiin kotiseutuihin, jotta ihmisillä olisi kotoinen tunne myös uudella asuinalueella. Heidän panostaan tarvitaan uudellakin kotiseudulla.

Kotiseutu onkin moninainen käsite. Lapsuuden kotiseutua pidetään usein aikuisenakin kotiseutuna, vaikkei siellä enää asutakaan. Ihmisellä voikin olla useita kotiseutuja elämäntilanteen mukaan. Kotiseutu onkin sekä paikka että mielentila. Tärkeätä siinä on tunne. Kotiseutu merkitsee turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kotiseutu rakentaa ihmisiin sellaisen arvopohjan ja turvallisuuden, jonka päälle ihminen lähtee rakentamaan omaa elämäänsä. Sen vuoksi kotiseudun merkitys on aina elämän mittainen.

Satakunnassakin kesän tapahtumista suurimmat otsikot keräävät massatapahtumat. Niiden varjossa on satoja pienempiä kesätapahtumia, joiden järjestelyvastuu on yhdistyksillä tai yksittäisillä ihmisillä. Liiketoiminnallisia voittoja näillä tapahtumilla ei kerätä. Niiden arvo lasketaan muilla tavoin. Kiitosta ja huomiota tämä työ saa liian harvoin.

Runoilija Eino Leino kirjoitti vuonna 1909 Italian matkansa jälkeen kotikaipuun hellittäessä, että kotiseutu ei ole ainoastaan paikka, maisema tai näköala – se on syvintä itseämme.

Kuntien sijasta puhumme jatkossa varmasti entistä enemmän kotiseuduista. Kotiseutu on paikallisyhteisö, jonka näkymättömänä liimana on ihmisten kotiseututunne. Tällaista paikallisyhteisöä kuntarakennemuutokset eivät vie.

Kim Huovinlahti