Pääkirjoitus: Kotiuttaminen vaatii uusia keinoja

Perjantaina Turussa tapahtunut puukkoisku on puhuttanut satakuntalaisiakin. Turku on monelle tuttu paikka. Siellä on asuttu, opiskeltu, työskennelty ja lomailtu. Monella asuu Turussa läheisiä. Turun isku toi terrorismin varjon lähelle satakuntalaistenkin arkea.

Poliisi on nimennyt hirvittävät ja raukkamaiset kaksi murhaa ja kahdeksan murhan yritystä nimikkeellä terroristisessa tarkoituksessa tehdyt rikokset.

Julkisuuden olleiden tietojen mukaan puukottaja iski sattumanvaraisesti, mutta erityisesti naisiin. Miehet haavoittuivat auttaessaan tai puolustaessaan naisia. Puukkoiskun myötä muuttui uhrien lisäksi välillisesti myös kymmenien, jopa satojen ihmisten elämä kertaheitolla.

Nähtyyn iskuun on mahdotonta varautua. Aseena iskuissa voivat olla puukko, räjähde tai auto kuten muualla Euroopassa on nähty. Heinäkuun SuomiAreenastakin Porissa moni muistaa, miten Raatihuoneen puisto eristettiin moottoriliikenteeltä sulkemalla katuja raskailla ajoneuvoilla.

Turun isku oli ikävä, surullinen tapahtuma. Mutta keskellä iskua ja sen jälkeen nousi esiin myös myönteisiä asioita, suomalaisen yhteiskunnan voimatekijöitä.

Poliisi pysäytti hyökkääjän vain muutama minuutti sen jälkeen, kun hälytys iskusta oli tullut. Hyökkääjä pysäytettiin ampumalla häntä alavartaloon. Nyt hyökkääjää hoidetaan sairaalassa ja hänet viedään oikeuden eteen. Näin toimii järjestäytynyt oikeusvaltio.

Siviilien rohkeutta ja vastuunottamista lähimmäisistä hädän hetkellä ei voi kuin ihailla. Ventovieraat alkoivat puolustaa ja hoivata hyökkäyksen kohteeksi joutuneita oman henkensä uhalla. Ihmiset alkoivat juosta hyökkääjän perässä, jotta pystyivät varoittamaan muita ja saadakseen hyökkääjän kiinni. Auttajien joukossa oli myös monia maahanmuuttajia. Turussa hädän hetkellä lähimmäisenrakkaus ei ollut kiinni etnisestä tausta, kielestä, ihonväristä tai uskonnosta. Se on hyvä muistaa. Teko oli yksittäisen ihmisen tekemä iljettävä rikos.

Poliisi, muut viranomaiset ja valtiojohto toimivat heti hyökkäyksen jälkeen suunnitellusti. Tarkoitus oli saada ihmisille huhujen keskellä oikeata tietoa, osoittaa kansalaisille johtajuutta ja luoda turvallisuuden tunnetta uudenlaisen uhkatilanteen keskellä. Siksi viranomaiset pitivät lukuisia tiedotustilaisuuksia, siksi poliisi tuli nopeasti eri puolilla maata katukuvaan näkyvästi esiin, ja siksi valtiojohto presidenttiä myöten piti puheenvuoroja.

Moni on iskun jälkeen miettinyt, mitä pitäisi tehdä, jotta vastaavia voidaan estää?

Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tietoa siitä, onko Turun iskussa lopulta kyse terrorismista vai yksittäisestä häiriintyneestä mielestä.

Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa on koko ajan enemmän ja enemmän paperittomia maahantulijoita, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen. Sen jälkeen he katoavat. Tämä on kasvava ongelma. Paperittomuus ei voi olla hyväksytty tapa jäädä Suomeen.

Ne, joilla on oikeus saada Suomesta turvapaikka, heidät pitää integroida vahvasti Suomeen. Parasta kotiuttamista on lapsille koulu ja aikuisille työpaikka. On syytä alkaa pohtia, mik-seivät työehdot voisi olla maahanmuuttajille aluksi erilaiset kuin muille, vaikka niin että palkkataso olisi matalampi. Ennen kuin asia tyrmätään sortona tai työpaikkojen viemisenä kantasuomalaisilta, asia olisi hyvä selvittää. Kalleinta on, että myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneet jäävät suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle, eivätkä kotiudu tänne.

Kim Huovinlahti