Pääkirjoitus: Stoppi vihapuheille!

Vihapuheet saivat uuden sävyn viikonloppuna, kun kaksi ministeriä kertoi julkisuudessa, miten heidän puolisonsa ovat joutuneet nettihäiriköinnin kohteeksi.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilan ja valtiovarainministeri Petteri Orpon tarinat ovat yhdensuuntaiset. Molemmissa tapauksissa vihapuheiden tausta löytyy maahanmuutosta. Mattilan puoliso työskenteli Kainuussa vastaanottokeskuksessa. Orpon puolison väitettiin taasen perustaneen lakiasiantoimiston ja auttavan turvapaikanhakijoita. Jälkimmäinen tieto ei pitänyt edes paikkaansa.

Ministerit viestivät, että he kyllä kestävät heihin itseensä kohdistuvan arvostelun, mutta perhe ja läheiset pitää jättää rauhaan. Vaatimus ei ole kohtuuton, vaan täysin itsestäänselvä asia.

Päättäjien läheisiin kohdistuva häiriköinti ja uhkailu on raukkamaista. Sellaiseen käytökseen ei ole kenellekään oikeutta. On hyvä, että asiat tuodaan julkisuuteen ja viranomaiset tutkivat ne.

Päättäjiin kohdistuva häiriköinti ja uhkailu tuntuu kasvavan koko ajan. Eikä epäasiallinen, tuomittava käytös rajoitu pelkästään ministeritason valtakunnallisiin päättäjiin. Samanlaista kohtelua saavat osakseen myös kuntatason päättäjät ja virkamiehetkin.

Viimeksi viime viikolla keskustelin satakuntalaisen luottamushenkilön kanssa. Kunnassa oli päätetty asiasta, joka sai kuntalaisen raivon valtaan. Puhelinlinjoja pitkin oli tultu päälle. Arvostelu ei jäänyt asiaan, vaan siinä mentiin suoraan myös päättäjän henkilöön. Osansa saivat niin päättäjän motiivit kuin hänen taustansakin. Kuntapäättäjä oli joutunut pohtimaan päätöksenteossa kunnan ja kuntalaisten yhteistä etua sekä tasapuolista kohtelua. Soittajalle sen sijaan riitti hänen oma näkökulmansa ja etunsa. Ne vaarantuivat.

Päättäjiin ja heidän läheisiinsä kohdistuvilla vihapuheille on herkästi koko yhteiskunnan kannalta epämiellyttäviä, kauaskantoisia seurauksia. Jo pelkästään vihan uhka saa ikävä kyllä entistä useamman ihmisen pohtimaan, kannattaako lähteä ehdolle vaaleissa ja olla ylipäätänsä mukana luottamustoimissa. Moni ihminen saattaa helposti ajatella, että käyttää aikansa muihin rientoihin kuin yhteisten asioiden hoitamiseen, jos sen myötä myös perheenjäsenet saavat päälleen lokaa.

Julkisen vallan käyttäjillä on muun muassa rajatumpi yksityisyyden suoja. Heidän yksityiselämäänsä saa tuoda julkisuuteen muita enemmän, jos sillä on yhteiskunnallista merkitystä. Logiikka lähtee siitä, että näin kansalaiset pystyvät arvioimaan, onko päättäjä tehtävänsä arvoinen.

Viime kuntavaalien jälkeen keskeiset luottamushenkilöt ja johtavat virkamiehet ovat joutuneet tekemään myös sidonnaisuusilmoitukset. Ideana on, että kuntalaiset tietävät, onko päättäjillä ja esittelijöillä sellaisia sidonnaisuuksia, jotka voivat johtaa esteellisyyteen virkatyössä ja päätöksenteossa.

Päätöksistä saa olla eri mieltä. Päätösten perusteluita saa kyseenalaistaa. Valitusoikeus on olemassa. Suomessa päätöksentekoprosessi on lisäksi hyvin avoin. Siksi on täysin käsittämätöntä, että jotkut asiat saavat suomalaiset niin vihan sokaisemiksi, että vihapuheesta saa osansa myös päättäjien lähipiiri.

Kim Huovinlahti