Pääkirjoitus: Toisinkin olisi voinut käydä…

Tällä viikolla juhlitaan satavuotiasta itsenäistä Suomea. Juhlaan on aihetta. Vaikka itsenäisenä valtiona Suomi on satavuotias, niin itsenäisyyden juuret ulottuvat luonnollisesti kauemmaksi.

Toukokuussa edesmennyt presidentti Mauno Koivisto oli myös ahkera kirjoittaja. Vuonna 2004 häneltä ilmestyi kirja ”Itsenäiseksi imperiumin kainalossa”. Kirjassa Koivisto pohti, miten Suomen itsenäisyyteen vaikuttivat monet sellaiset tekijät, joihin täällä ei pystytty itse vaikuttamaan. Pienten kansojen liikkumavaraa rajoittavat suuret vallat ja isommat naapurit.

Matkalla kohti itsenäisyyttä tärkeä askel otettiin yli kaksisataa vuotta sitten, kun Haminan rauhan myötä vuonna 1809 Suomi liitettiin Ruotsin vallan alta Venäjän vallan alle. Mistään Suomesta ei tuolloin vielä puhuttu. Rauhansopimuksessa lueteltiin ne läänit, jotka siirtyivät Venäjälle.

Itsenäisyyden kannalta merkityksellistä oli, että vaikka Suomesta tuli osa Venäjää, niin täällä säilyivät Ruotsin laki, kristillinen oppi ja kustavilainen valtiomuoto. Venäjän aikana autonomia vahvistui vielä lisää muun muassa oman rahan ja kielilain ansiosta. 1800-luvun lopulla Venäjän yhtenäistämispolitiikan ote Suomessa kuitenkin vahvistui. Autonomia alkoi kaventua, mutta sen pelasti Suomen onneksi Venäjän tappio sodassa Japania vastaan.

Itsenäisyydestään Suomi saa kiittää ensimmäistä maailmansotaa. Se aiheutti Venäjällä vallankumouksen ja valtaan noussut Lenin rohkaisi suomalaisia hakemaan itsenäisyyttä. Eduskunta julisti Suomen itsenäiseksi 6.12.1917 ja Neuvosto-Venäjä tunnusti Suomen 31.12.1917.

Koivisto pohti kirjassaan, mitä jos historian käänteissä olisi käynyt toisin. Jos Suomi olisi jäänyt 1809 Ruotsin alaisuuteen, olisiko saatu itsehallinto? Entä jos Venäjä ei olisi hävinnyt Japanin sotaa 1900-luvun alussa, olisiko autonomia menetetty? Entä jos Venäjällä ei olisi ollut vallankumousta, olisiko Suomi itsenäistynyt?

Mauno Koivisto on ainoa tasavallan presidentti, joka on ollut rintamasotilaana puolustamassa itsenäisyyttä. Hänen ja muiden veteraanien yhteinen sanoma on ollut, että toivottavasti sotaa ei Suomeen enää koskaan tule.

Pienen valtion paras turva itsenäisyyden ja rauhan puolesta on olla mukana pöydissä, joissa tehdään isoja päätöksiä. Siksi Suomi on mennyt mukaan moniin läntisiin järjestöihin kuten Pohjoismaiden Neuvostoon, Yhdistyneisiin Kansakuntiin, Euroopan Unioniin ja euroon. Linjana on ollut, että pienen valtion pitää päästä mukaan tekemään päätöksiä, jotta se voi itse vaikuttaa tulevaisuuteensa.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Tuntematon