Pääkirjoitus: Verotus nostaa intohimoja

Loppuvuosi on aina otollista aikaa verokeskustelulle. Maan hallituksen budjettiesitystä verolinjauksineen käsitellään eduskunnassa, kunnissa taasen päätetään kuntien budjeteista ja veroista. Kaiken kukkuraksi edellisen vuoden verotustiedot tulevat julkisiksi marraskuun alussa.

Verotuksesta on vaikea keskustella maltillisesti. Sille tyypillistä onkin leimakirveiden heittely ja tahallinen väärin ymmärrys. Veronkorotuksia pidetään usein luonnonlakien mukaisena ilmiönä, jota vastaan ei kannata taistella.

Kun julkisista palveluista tai tulonsiirrosta aletaan leikata, leikkausten vaihtoehtona on usein verojen korotus. Veronkorotusta pidetään tällöin hyväksyttävänä, julkisten menojen karsimista ei.

Verokeskustelulle on ominaista myös se, että mitä enemmän ihminen saa tuloja ja maksaa myös veroja, sitä enemmän hänen päälleen lastataan syyllisyyttä. Vaikka todellisuudessa eniten veroja maksavat rahoittavat myös eniten hyvinvointiyhteiskuntaa.

Suomessa verotus on korkealla tasolla. Sen myötä Suomi on erittäin pienten tuloerojen maa. Työtä ja ahkeruutta verotetaan täällä ankarasti.

Suomessa on niin, että jos kuukaudessa 3 760 euroa tienaava henkilö saa lisätuloa, menee siitä veroihin peräti 50,6 prosenttia. Lisäeurosta käteen jäisi siis 49,4 senttiä. Marginaalivero on hurja. Järjestelmä ei kannusta ahkeruuteen.

Suomalaista hyvinvointia ylläpitää keskiluokka. Reilu neljännes suomalaisista maksaa veroista yli 70 prosenttia. Tähän neljännekseen pääsee, kun tienaa vuodessa 35 000 euroa tai enemmän.

Jos ihmisen taloustilanne antaa yhtään periksi, alkaa moni jo miettiä, ottaisiko vastaan töissä lisääntyvää vastuuta ja pidempiä työpäiviä, jos lisäansiosta käteen jää alle puolet. Yhteiskunnan kannalta tämä ei ole hyvä tilanne.

Vaikka Suomessa katsellaan varsinkin nyt Yhdysvaltoja vinosti, niin brändäyksen maa on osannut. Kaikki tietävät, mitä merkitsee amerikkalainen unelma. Sanontaa ruokitaan ja se on osa amerikkalaista totuutta. Unelma saa ihmiset nälkäisiksi ja yrittäviksi. Yhteiskunnan henki on epäkohtineen kuitenkin kannustava.

Suomessa oravanpyörä on helposti kääntymässä toiseen suuntaan. Järjestelmä ei kannusta yrittämiseen ja yrittäjyyteen.

Verotus tulee olemaan kiinnostava asia myös Porissa lähiaikoina.

Pitkään ja kovin hartaasti, toisten mielestä jopa haastavasti etenevä valtuustosopimus voi tällä kertaa hyvinkin jättää veronkorotusten tien Porissa avoimeksi ilman reunaehtoja. Viime valtuustokaudella ryhmät saivat sentään kirjattua, että kokonaisveroaste pidetään kilpailukykyisenä eikä kunnallisveroprosentti saa nousta 0,25 prosenttiyksikön kuntien keskiarvon yläpuolelle. Maltillinen verotus nähtiin silloin Porin valttina.

Jotta tästä kaikesta verotukseen kirjoitetusta ei jää virheellistä kuvaa, niin kannustava verojärjestelmä takaa parhaiten myös hyvinvointipalveluiden ja tulonsiirtojen rahoituksen. Se kitkisi myös kannustinloukut. Niin rikas maa Suomikaan ei voi olla, että ihmisen on kannattavampaa olla työmarkkinoiden ulkopuolella kuin työelämässä.

Kim Huovinlahti