Arttu Halmela helpottui

Viime kaudella pituuden tilastokärkeen ennätyksellään 792 venyttäneen Arttu Halmelan kesä on ollut alavireinen. Honkajoen Seudun Urheilijoista Viipurin Urheilijoiden väreihin siirtynyt honkajokelainen on pohtinut syitä heikkoon alkukauteen.
Nyt tiukasti treenannut, mutta hitaasti kovasta harjoittelusta palautunut Halmela on helpottunut.
– Sain kolmisen viikkoa sitten varmistuksen, että kuntoa on laskenut jo keväällä kehoon iskenyt mykoplasma. Tiedon saaminen auttoi ja sain siitä Porissa sen verran lisäpotkua, että hankalista tuulista huolimatta pystyin kesän parhaaseeni. Lähtökohdat SM-kisoihin olivat epävarmat, joten pitää olla tyytyväinen, sanoo Helmela.

Mykoplasaman lisäksi Halmelan hyppäämistä haittasi alkukaudesta piikkarimerkin vaihto.
– Olen koko ikäni hypännyt Adidaksella. Vaihto toiseen merkkiin osoittautui virheeksi. Lankulla en ehtinyt oikeastaan ponnistaa olleenkaan. Nyt olen palannut entiseen merkkiin ja homma toimii taas siltä osin, sanoo Halmela.

Kuopion Kalevan kisoissa 2014 Halmela sai pituushypyn SM-hopeaa tuloksella 779 cm. Viime vuonna hän sai myös sisäratojen pronssia SM-kilpailuissa ja uudisti tempun myös keväällä 2015.

Porissa venytetty 757 riitti neljänteen sijaan. Pronssi karkasi Pertti Ahomäen valmennettavalta Mikko Kivisen mukana 15 sentin päähän.
– Viime kaudella 770 syntyi lähes kisassa kuin kisassa, mutta nyt tässä terveystilanteessa finaalin tuloskin tyydyttää, sanoo Halmela.

Nyt edessä on kuitenkin täydellinen harjoittelutauko.
– Aloitin Kalevan Kisojen jälkeen lääkekuurin. Toivotaan, että rohdot purevat ja pääsisin vielä loppukaudesta kilpailemaan. Silloin kilpaillaan muun muassa Tampereen Eliittikisat ja Ruotsi-ottelu Tukholmassa. Niissä olisi mukava päästä hyppäämään, pohtii Halmela.
 

Vammat varjostavat miesten pituushyppyä

Suomalainen pituushyppy elää Tommi Evilän jälkeistä aikaa. Sitä varjostavat kuitenkin huippulupausten sitkeät vammat.
Kotimaisen yleisurheilun harvoihin valopilkkuihin kuuluva miesten pituus on viimet vuodet ollut nosteessa ja Helsingin pronssimitalistin paikalle on ollut tyrkyllä useita lahjakkaita hyppääjiä.
Loukkaantumiset ovat kuitenkin tuoneet mutkia matkaan ja Evilän SE on edelleen tilastoissa. Lähimmäksi tamperelaistähden ennätystä on päässyt Porissa kultaan ponnistanut Eero Haapala. Porin Karhuhallissa tammikuussa 2013 811 leiskauttaneen Haapalan  kehitystä ovat hidastaneet ikävät takareisivammat, mutta juuri nyt nopean ikaalislaisen osalta näyttää valoisammalta.
Myös kuluvaa kautta ovat varjostaneet kärkimiesten vammat ja sairastelut. Arttu Halmelan loppukautta synkistää mykoplasma. Kaipolan Viren Kristian Pullilta jäivät väliin Porin SM-kisat. Vielä Kuortaneen eliittikisojen pituuspaikallakaan 20-vuotiasta lupausta ei nähty.
Surullisempi tilanne on Roni Ollikaisen kohdalla. Helsingin EM-kisoissa kesällä 2012 kuudenneksi venyttänyt ja lievässä myötäisessä samana kesänä 832 leiskauttanut Ollikainen on todennäköisesti sivussa koko loppukauden. Nyt näyttääkin siltä, että Suomi ei saa EM-Zürichin tapaan yhtään pituushyppääjää Pekingin MM-kisoihin.

 

Vesa-Pekka Järvelä