Berliiniä, Lontoota tai sorateitä

Porilainen Satu Lehtinen juoksi viime sunnuntaina Berliinin maratonin noin 41 000 muun juoksijan kaverina.
– Maraton sujui hienosti upeiden historiallisten nähtävyyksien keskellä. Juoksu maaliin Brandenburgin portin läpi oli ikimuistoinen kokemus. Oma tulokseni parani neljällä minuutilla ja olin 608. sarjassani, Lehtinen viestitti Berliinistä juoksun jälkeen.

Kokemuksia ja elämyksiä maratoonarit hakevat, vaikka Berliinissä miehet jahtasivat myös maailmanennätysaikaa. Nopealla radalla kenialaisjuoksija Eliud Kipchoge taivalsi ajan 2.03.32. – siis ihan liki ME-aikaa.

Maratonkouluttaja Timo-Pekka Huhtanen puhuu tavoitteista – maratonin pystyy juoksemaan yhdeksän kuukauden ohjatun harjoittelun jälkeen.
Huhtasella on itsellään takanaan 70 maratonia. Hän kouluttaa matkalle täsmätavoin Marathonkoulu Porin leirissä.
Porilainen sanoo, että esimerkiksi kahden vuoden tavoitteen asettaminen antaa paljon enemmän harjoitteluun pelivaraa – se olisi sopivampi esimerkiksi ikäihmisille.
– Mutta monet haluavat nopeasti tavoitteeseen, kun yhdeksästä kuukaudesta on puhuttu.

Ryhmään tällä erää kuuluu parikymmentä harrastajaa, joiden tähtäin on nimenomaan runsaan 42 kilometrin matkan taivaltaminen juosten.
– Meillä olisi paljon enemmän harrastajia jos tämä olisi juoksukoulu, hän korostaa harjoituksen luonnetta.
Maratonkoulun luonne on selvä. Huhtasen mukaan eteneminen lajissa on uskosta kiinni. Se ei ole trendi, vaan liikuntatapahtuma, johon palataan muiden trendien jälkeenkin. Ja maraton on Huhtasen mukaan myös extreme-laji – nykyihmisen elämystavoitteisiin jopa istuva.
– Jokainen, joka lähtee liikkeelle, pystyy maratoniin, jos ei tule pahempia vammoja. Ainahan niitä tulee harjoituksissa, venähdyksiä, jännekipuja ja vastaavia. On vain löydettävä oikeat tossut ja välineet, hän juttelee talviharjoittelukauden alla.

Kulunut vuosi on sikäli ihmeellinen, että ajasta paistaa kuulemma naisten kova juoksuinto, mutta uusien harrastajien joukko Marathonkoulu Porin tiimissä jäi ennätyksellisen pieneksi. Syksyn aloi-tusinfoon osallistui viisi uutta alkajaa, nekin miehiä.
– Taitaa olla heikoin vuosi. Mutta aina pääsee mukaan kun haluaa.

Näinhän se menee normaalisti: On palattu mökiltä, jossa on grillattu, juotu kaljaakin. Moni kysyy itseltään, miten tästä eteenpäin.
Parhaimpana vuonna aloitusinfoon kokoontui 75 pitkänmatkan juoksusta kiinnostunutta. Huhtanen kuvaa harjoitusinnostusta laskevaksi kaikkien harrastusmahdollisuuksien viidakossa.
– Ihmiset kokeilevat monenlaista, muitakin lajeja.
Hän sanoo, että erilaisia trendejä syntyy ja kuolee, mutta maratonjuoksu säilyy, se ei kuole koskaan. Huhtanen puhuu elämäntavasta.
– Kun tullaan tiettyyn pisteeseen lajissa, juoksupaikkaa haetaan vaikka mistä päin maailmaa. Ei ole itsestään selvää, että kaikille maratoneille pääsee edes mukaan. Joihinkin juoksuihin paikka pitää varata parikin vuotta etuajassa.

Alkajat tiimissä ovat saaneet edetä syyskuun tavallaan kovimpien menijöiden sivussa. Kunhan lokakuun Kankaanpään maratonjuoksu on kokeneilta menijöiltä ohi, ryhmä kootaan yhteen.
Naisista Huhtanen sanoo sen verran vielä, että rintamalta löytyy tahtoa lajia varten.
– Naiset ovat tosi kovia luonteeltaan.
Satu Lehtinen sai Timo-Pekka Huhtaselta viimeistelyvinkit Berliinin juoksua varten Porin metsän maastossa. Lehtinen juoksi sunnuntaina Saksan pääkaupungissa.

Jukka Silvast