Esikuvan luottomies

Urheilijan taival huipulle on monen osasen tarkoin harkittua palapeliä. Menestykseen vaaditaan lahjakkuutta, palavaa halua ja voitontahtoa. Mainetta ja kunniaa janoavalta nuorelta on löydyttävä valmiutta ja sitoutumista armottomaan harjoitteluun.

Kärkisijoille yltäminen ei onnistu myöskään ilman vahvoja taustavoimia. Tukihenkilöistä tärkein on urheilijan henkilökohtainen valmentaja. Myös häneltä vaaditaan samanlaisia ominaisuuksia kuin uraansa määrätietoisesti rakentavalta urheilijalta.

– Kun urheilijan ja valmentajan yhteistyö on toivotulla tasolla, valmennusprosessin kuluessa molemmat kehittyvät. Pääsin mukaan Nooralotan valmennuskuvioihin jo alkumetreillä vuonna 2006, joten tunnen hänen persoonansa ja potentiaalinsa hyvin. Tulokset osoittavat, että kahdeksassa vuodessa kehitystä on tapahtunut sekä urheilijan että valmentajan kohdalla. Myös molemminpuolinen luottamus on vankalla pohjalla. Eihän yhteistyössä muuten mitään järkeä olisikaan, sanoo Jussi Ihamäki.

Jokainen valmennussuhde on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat muun muassa valmentajan ja urheilijan persoonat, yhteistyön tavoitteet, olosuhteet ja käytettävissä olevat resurssit.
– Me molemmat olemme kunnianhimoisia ja erittäin motivoituneita ja valmiit pistämään tavoitteiden täyttymisen eteen kaiken likoon. Yhteistyömme on kieltämättä poikkeuksellisen tiivistä. Olemme yhteydessä käytännössä päivittäin. Tämä on sellainen ”once-in-a-lifetime” -juttu. Aivan samanlaista en usko omalle kohdalleni enää osuvan, jo nuoruusvuosinaan valmentamista kiinnostunut Ihamäki tunnustaa.

Valmentajasuhde on selvästi erilainen yksilö- ja joukkuelajeissa. Jo 18-vuotiaana B-valmentajatutkinnon suorittaneelle Ihamäelle oli alusta alkaen selvää, että hän haluaa valmentaa yksilölajien harrastajia ja ennen muuta yleisurheilijoita.

– Vihaan kaikenlaista löysyyttä. Sekä urheilijan että valmentajan pitää olla tosissaan. Me valmentajat laadimme linjat ja katsomme, että urheilija noudattaa treeniohjelmia. Urheilijalla on kuitenkin aina vastuu omasta tekemisistään. Siltä osin meillä ei Nooralotan kanssa ole koskaan ollut ongelmia. Vuosien varrella hän on myös antanut rohkeammin palautetta. Se on harjoittelun suunnittelun kannalta tärkeää ja kehittää samalla myös minua, korostaa Ihamäki.

Joukkuelajeissa valmentajat ovat selvästi näkyvämmin esillä julkisuudessa, mutta niissä urheilija-valmentaja -suhde jää toisaalta usein kaukaisemmaksi.
– Ehkä me yksilöurheilijoiden tukihenkilöt vähättelemme jostain syystä työtämme ja osaamistamme. Meidän pitäisi nostaa rooliamme – sen myötä ulkopuolisten arvostus lisääntyisi varmasti, korostaa Ihamäki.

Tamperelaista pika-aituria Lotta Haralaakin valmentanut Ihamäki pitää jatkossakin valmennettaviensa määrän suppeana.
– Suomalaisista huippuvalmentajista esimerkiksi Petteri Jousteella ja Atte Pettisellä on tällä hetkellä tallissaan useita huippuja. Sekin konsepti toimii, mutta itselleni 1–2 urheilijan tiivis ryhmä on ainakin toistaiseksi optimaalinen määrä, sanoo Ihamäki.

Kehittyäkseen valmentajat etsivät oman valmennusfilosofiansa tueksi myös uusia tuulia.
– Menetelmät kehittyvät eikä kannata tuijottaa vain tuttuihin metodeihin. Kansainvälisillä kentillä liikuttaessa pitää olla herkkä korva ja avoin mieli. Tuore valmennustieto kiinnostaa ja verkostoituminen tuo mukanaan uusia ideoita. Esimerkiksi Tampereella käydyn hallimaaottelun yhteydessä keskustelin valmennusasioista pohjoismaalaisten valmentajien, muun muassa ruotsalaisia huippuaitureita Susanna ja Jenny Kalluria koutsanneen Benke Blomqvistin kanssa, kertoo Ihamäki.
 

Sopotin MM-hallien pika-aitoihin paikkansa varmistanut Nooralotta Neziri kilpailee viikonloppuna halli-SM-kisoissa.
– Tähtäin on jo 7. maaliskuuta käynnistyvissä MM-kisoissa. Taso maailmalla ei ole tällä kaudella ollut aivan hirveä. Alkueristä eteenpäin päästäkseen vaaditaan luultavasti 8.10–8.15 aikaa. Se on mahdollista, jos Nooralotta kykenee hänen nimissään olevan SE:n 8,07 tasolle, veikkaa Jussi Ihamäki.

Finaaliin vaaditaan Ihamäen arvion mukaan Sopotin Ergo Arenalla jo kahdeksansekunnin pintaan tai sen alle meneviä aikoja.
– Viivalla on myös Istanbulin hallissa 60 metrin MM- kultaan kiitänyt olympiavoittaja Sally Pearson. Jenkkijuoksijoiden osallistuminen on vielä arvoitus,
sanoo Ihamäki.

Vesa-Pekka Järvelä