”Halusin haastaa itseni”

Aino-Kaisa Mantereelle vuosi 2017 on tarkoittanut paljon muutoksia. Niistä suurimpiin kuului siirtyminen Porin Pesäkarhuihin Jyväskylän Kirittäristä, jonka riveissä Mantere voitti viime vuonna Suomen-mestaruuden.
Mantere on pelannut yhtä puolen vuoden jaksoa lukuun ottamatta koko pääsarja-aikansa lyöjäjokerina ja sijoittui viime kaudella runkosarjan lyöjätilaston kolmanneksi. Porissa Mantere on kuitenkin saanut haastaa itsensä myös ulkokentällä kakkoskopparin paikalla.
– Siirtymistä piti miettiä jonkin aikaa, sillä Jyväskylään jäi paljon hyviä ystäviä. Ulkopelipaikka oli kuitenkin se, millä halusin lähteä itseäni haastamaan ja pelinjohtaja Sami Österlund tarjosi Pesäkarhujen kakkoskopparin paikkaa. Tykkään olla ulkokentällä, koska siellä ollaan hyvin intensiivisesti koko ajan pelissä mukana. Nyt alkukaudesta olemme onneksi pelanneet hyviä pelejä, joista olen saanut itseluottamusta ja rohkeutta pelata palloihin. Nopeudessa itselläni on vielä parannettavaa, mutta pyrin kompensoimaan sitä sijoittumalla oikein, Mantere kuvailee.
Hän kertoo, että kopparipari Venla Rapilan kanssa puhutaan ja taktikoidaan takakentällä jatkuvasti. Mantere on iloinen, että kopparina kokenut Rapila on ohjeistanut auliisti. Hyvissä talviharjoittelutiloissa Karhuhallissa Mantere on saanut paljon toistoja lyönnistä kopin ottamisessa.

Porista Mantere tiesi entuudestaan vain vieraspeleistä tutuksi tulleen pesäpallostadionin. Uudesta joukkueestaan hän ei tuntenut ketään.
– Kyllähän se alkuun jännitti tulla uuteen porukkaan. Toisaalta oli mukava aloittaa puhtaalta pöydältä. Tutustuin ensin muihin toisilta paikkakunnilta tuleviin matkapelaajiin, joiden kanssa asuin hotellissa. Nyt olen jo tosi hyvin päässyt sisään joukkueeseen.
Kirittärien ja Pesäkarhujen joukkueissa hän näkee paljon samaa.
– Molemmat ovat olleet pitkään mitalitaisteluissa ja tietävät, että menestyminen vaatii kovaa työtä. Molemmissa joukkueissa on myös hyvä henki. Porilainen luonne on sellainen, että asiat sanotaan aika suoraan, mutta pohjalaisena olen tottunut siihen.

Mantere on alun perin kotoisin Ilmajoelta. Pesäpallotreeneihin hän muistelee menneensä ensimmäistä kertaa kuusivuotiaana. Lajin valintaan Mantere arvelee vaikuttaneen sen, että molemmat isoveljet pelasivat pesäpalloa ja myös sen, että Ilmajoella toinen vaihtoehto olisi ollut paini.
– Meillä oli ensimmäiset yhdeksän vuotta samat valmentajat ja lähestulkoon samat ihmiset joukkueessa. Joten jos aina ei ollutkaan niin innostunut olo, tuli kuitenkin jatkettua pelaamista, koska kaikki kaveritkin pelasivat, Mantere kertoo.

Viimeiset pari vuotta 23-vuotias Mantere on opiskellut Seinäjoella fysioterapeutin ammattiin. Hän viihtyy opintojensa parissa ja kokee alan valinnan osuneen oikeaan. Oman polven loukkaantuminen vuonna 2015 on lisännyt mielenkiintoa fysioterapiaan ja kuntoutukseen ennestään. Loukkaantuminen opetti ahkeraan fysiikkatreenaamiseen tottuneen naisen myös kuuntelemaan kroppaansa ja jättämään punttitreenit väliin, jos väsyttää.
Mantere on saanut lukuvuoden viimeiset fysioterapian oppitunnit pulkkaan Seinäjoella ja asuu kesän Porissa. Hän pitää siitä, että sopivan pienessä kaupungissa pääsee pyöräillen joka paikkaan.
– Tykkään myös kovasti Kirjurinluodosta, jossa on vettä ympärillä. Pohjanmaalla kun ei niitä vesistöjä paljoa ole, Mantere toteaa.

PAULIINA VILPAKKA

Tuntematon