Jari Haavisto tarttui taas taljajouseen

18-vuotias Tomi Poikolainen nosti Moskovan olympiavoitollaan jousiammunnan kaikkien suomalaisten huulille kesällä 1980. Kesäkisojen kaikkein nuorin suomalainen kultamitalisti päätti olympiauransa Atlantassa 1996.

Silloin oman kilpauransa aloitti Porin Jousiampujain Jari Haavisto. Poikolainen tähtäsi itsensä suomalaisten sydämiin tähtäinjousella. Haavisto puolestaan valitsi kilpailuvälineekseen taljajousen.
– Talja houkutti tähtäinjousta enemmän. Olen aina ollut kiinnostunut tekniikasta ja sitä taljassa on tähtäinjousta enemmän, sanoo Haavisto.

Taljajousella ampuvia ei ole olympiaradoilla nähty. Haavistokin on hankkinut menestyksensä muilta areenoita. Porilaisen komeassa palkintokaapissa on muun muassa 40 SM-kultaa ja mitaleja myös arvokisoista. Kovimmat meriittinsä 53-vuotias Haavisto saavutti vuosina 2010 ja 2011.
– Vuoden 2010 maastoammunnan joukkuekisan MM-kulta sai jatkoa seuraavana vuonna. Italiassa käyty EM-kisa huipentui henkilökohtaiseen kultamitaliin. Euroopan mestaruuden lisäksi Montevarchista tuliaisina oli joukkuekisan hopea.

Haavisto jatkoi aktiiviuraansa vuoteen 2015.
– Silloin laitoin nuolet pussiin ja jouset myyntiin. Halusin ampua huipulla, mutta vähitellen paine kasvoi. En enää nauttinut kilpailemisesta ja kuvioihin tulivat myös opiskelut. Silloin ajattelin, että nyt on aika antaa tilaa nuoremmille ja panostaa täysillä työelämään, kertoo Haavisto.

Kilpailematonta kautta kesti puolitoista vuotta. Veri veti kuitenkin Euroopan mestarin takaisin vaativan lajin pariin.
– Kipinä syttyi, kuin tutustuin arvostetun ja jo aiemmin tuntemani taljavalmentaja George Ryalsin valmennusmetodeihin. Hänen kehittämänsä tekniikka poikkeaa melkoisesti siitä, jolla ammuin aiemmin. Uuden sisäistäminen on ollut haastavaa, mutta yllättävän nopeasti pääsin kuitenkin jyvälle Ryalsin laukaisutekniikkaa kehittäneen suorituksen saloista. Innostus lisääntyi, kun tekniikka loksahti paremmin jengoilleen ja tuloksetkin kohenivat. Kehittymistä edisti, että olin pitänyt fysiikkani hyvässä kunnossa. Näillä ikävuosilla mikään ei kuitenkaan tule ilmaiseksi, joten treenitahdin pitää olla tiukkaa ja monipuolista. Parhaimpiin viikkoihin osuu 10–12 erilaista harjoittelukertaa, sanoo pojaltaan Nikoltakin neuvoja nykyisin saava Haavisto.
– Niko päätti jo oman uransa, mutta toivottavasti hänkin vielä innostuu kilpailemisesta.
Maastoammunta on jo pitkään ollut Haavistolle mieleinen kilpailumuoto.
– Onhan se hieman tylsää, kun ammut kaukana oleville tauluille muutaman nuolen ja tepastelet hakemaan ne taululta ja palaat taas takaisin ampumapaikalle. Toki sekin kuuluu treeniohjelmaan ja tulokset ovat olleet tauluammunnassakin lupaavia. Viime talvena sain sisäradalla kasaan pari huippusarjaa. Tulokset olivat 591 ja 594, jotka molemmat ylittivät voimassaolevan Euroopan ennätyksen. Valitettavasti kisalla ei ollut FITA-Star -statusta.

Kovatasoisissa kansainvälisissä kisoissa kiertävän Haaviston fokus on kuitenkin jatkossakin maastokisoissa.
– Radalle ei voi lähteä rapakunnossa, sillä maastossa on muun muassa paljon korkeuseroja. Myös kilpailun kesto vaatii voimia ja kuluttaa tehokkaasti kilokaloreita.

Vesa-Pekka Järvelä