Jussi Ahon yläkulma: Futiksella on tilauksensa

Urheilijalla on unelmia, niin myös penkkiurheilijalla. Hyvin konkreettinen esimerkki tästä saatiin, kun FC Jazz pelasi kauden avausottelunsa Porin stadionilla AC Oulua vastaan. Vaikka Jazz hävisikin kauden ensimmäisen kotiottelunsa, niin avaus oli paljon lupauksia antava. Ei niinkään pelillisesti, mutta paljon muutoin. 
 
Kun parituhatta porilaista saapuu katsomaan omiaan maan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle, voidaan puhua palloilukulttuurista, jota ei ihan joka kylässä ole. Muistan kirkkaasti, kun FC Jazz pelasi viimeisen ottelunsa Veikkausliigassa, oli Satakunnan Kansan urheiluotsikkona: Kuka sammuttaa valot? Nyt voidaan kysyä: Kuka sytyttää valot? Nimittäin ne valot pian taas syttyvät, elleivät ole jo syttyneet. 
 
Edesmennyt FC PoPa yritti Ykkösessä, mutta ei saanut milloinkaan porilaisten aitoa tukea taakseen. FC Jazzilla se tuki on olemassa, ja sen varaan on hyvä rakentaa. Satakuntalainen palloilukulttuuri ansaitsee liigajoukkueen, ja sellainen Porissa on muutaman vuoden sisällä. 
 
Hyvä nurmikko tarvitsee hyvän alustan. Tuollainen alusta löytyy Porin seudun vahvasta junioritoiminnasta. Jääkiekko hinnoittelee itsensä ulos nuorten harrastuslistoilta. On ihan eri asia maksaa parisataa euroa kaudessa, kun jääkiekon pelaamiseen menee jo kymmenvuotiailta sama summa kuukaudessa, eikä se kaikkineen edes riitä. Ei rahalla rakkautta saa, mutta tunteella saa. Tunnetta ei voi ostaa, eikä taitoa. 
 
Vaikka FC Jazz hävisi avausottelunsa Porissa, niin toisessa ottelussa Joensuussa viime sunnuntaina tuli jo voitto, kun paikallinen JIPPO kaatui 0–1. Se luo taas pohjaa tulevaisuuteen. Jazz pelaa seuraavan kerran Porissa ensi maanantaina, kun yksi suomifutiksen legendaarisimmista seuroista Valkeakosken Haka saapuu Poriin. Väitän, että silloin on taas tunnetta pelissä ja katsomossa. Ei tarvitse olla ylifilosofi, kun väittää että katsomossa on ensi maanantaina kolmisen tuhatta katsojaa. Se on iso lukema nykypäivän suomifutiksessa. 
 
Siis tilausta on tässä jääkiekon huumaamassa merenrantakaupungissa. Pori ei ole yksinomaan Ässät, vaan se on myös Jazz ja Pesäkarhut. Kaikki nämä joukkueet tuovat hienon lisän porilaiseen urheilukulttuuriin. Kuten sotaveteraanit sanoivat. Kaikkia tarvitaan, vaikka vähän heikompaakin. Tässä on se urheilun suola, joka kansaa kiikuttaa katsomoihin. Mitä Porissa olisi ilman urheilua? Yyteri, ja Pori Jazz heinäkuussa. Ei kovin paljon mitään muuta. Tuo totuus on hyvä muistaa, kun arpoo, lähteäkö peliin, vai ei.

JUSSI AHO

Tuntematon