Jyri on nyt Lukko

Ässistä Raumalle siirtynyt puolustaja nauttii taas pelaamisesta pitkän toipumisjakson jälkeen.

Jos jääkiekkoammattilainen Jyri Marttinen olisi kirja, olisi hän ilman muuta Arto Paasilinnan ”Onnellinen mies”. Reilut puoli vuotta toipumista vaatineen alaraajavamman jälkeen taas kaukaloon palannut puolustaja on syystäkin naama näkkärillä, vaikka pelituntuma onkin luonnollista syistä vielä hakusessa. Sekin vaikuttaa positiivisesti, että nyt Jyri on Lukko.
– Loukkasin helmikuun lopussa Jukureita vastaan ja sen jälkeen on eletty toipilaan elämää. Nyt takana on kolme ottelua uudessa joukkueessa ja ihan hyvin paikat ovat kestäneet. Eteenpäin mennään pikkuhiljaa uusin askelin, Marttinen miettii.
– Peli on joka tapauksessa aina treenaamista parempi vaihtoehto, hän tiivistää.
– Viimeisen kuuden kuukauden aikana ollaan oltu kieltämättä välillä aika syvissäkin vesissä, mutta luovuttamista en ole missään vaiheessa edes tullut miettineeksi. Se on itsestä kiinni haluaako nousta, sanoo Marttinen, jolle puolen vuoden toipumisjakso oli jo toinen kahden vuoden sisään.

Syyskuussa 35-vuotissyntymäpäiväänsä juhlinut Jyri Marttinen on Jypin kasvatti, joka on ehtinyt pelata SM-liigassa 620 ja Ruotsin SHL-liigassa 150 ottelua. Viiden Porin Ässissä menneen kauden jälkeen hän siirtyi 50 kilometriä etelään eli Rauman Lukon pelipaitaan.
– Rauma on ottanut niin minut kuin perheenikin erittäin hyvin vastaan. Olen lähtöjäni pienen kylän poika, joka ei kaipaa kirkkaita valoja, joten pieni paikka ja lyhyet etäisyydet miellyttävät. Porissakin asuimme kaukana keskustasta eli Kyläsaaressa, kolmen pojan isä selvittää.
– Meillä on vieläkin Porissa tukikohta, mutta siitä huolimatta hankimme asunnon myös Raumalta. Ei ajaminen ole enää vanhojen miesten hommaa, autossa istuminen on aina urheilusta ja palautumisesta pois, Marttinen sanoo.

Jyri Marttinen sanoo kiertelemättä, että Lukkoon hänet veti halu päästä taas Pekka Virran valmentamaan joukkueeseen.
– Pekan joukkueessa on lupa pelata aktiivista jääkiekkoa sen sijaan, että vain roiskittaisiin ympäri ämpäri ja peruuteltaisiin. KalPan peliä oli viime kaudella ilo seurata ja sama ilo on tullut Pekan myötä Lukkoonkin. Heti ensimmäisistä treeneistä näki, että nyt on niin vauhtia kuin tempoakin.
– Pelien seuraaminen loukkaantuneena on yhtä tuskaa, jos homma ei toimi, mutta nyt ei ongelmia ole ollut. Pelistä on osannut yllättävä kyllä nauttia katsomossakin. Lukko pelaa äärimmäisen viihdyttävää jääkiekkoa. Vielä, kun ihmisetkin löytäisivät hallille, niin paketti olisi kasassa, Marttinen ynnää.
Marttinen on ollut huippujääkiekkoilussa mukana kunnioitettavan pitkään, mutta Lukon nykyjoukkueessa ei yllättävää kyllä ole yhtään sellaista pelaajaa, jonka kanssa hän olisi edustanut aiemmin samaa seuraa.
– Koiviston Toni on saman ikäinen ja hänen kanssaan olemme tuttuja nuorten maajoukkueista, mutta liigatasolta ei pelikavereita todellakaan ole. Tuttuja toki on paljonkin, mutta ei toisaalta kuitenkaan tuttuja. Näissä hommissa kypärä aina vähän hämää, virnistää Marttinen.

ASKO TANHUANPÄÄ

Tuntematon