Kaikki kävi niin nopeasti

Ratsastaminen vammautuneena ei ole helppo laji. Sari Kaijanmäki kuvaa omaa vamma-astettaan lievimpänä nelosluokan vammana, silti erikoistekniikkaa vaativana ja sallivana.

Vasemman jalan murtumisen ja hoitovirheen jälkeen hän menetti jalkaterätoimintoja ja lihaksen toimintakyvyn pakarastaan. Se mukautti ratsastusharrastuksen uudelleen.
Kun tähän lisätään viime vuoden lopulla hänen joutumisensa pahoinpitelyn uhriksi ja sairaalahoito, vastoinkäymisiä ratsastajan uralla on ollut enemmän kuin lääkäri määrää.
Sari Kaijanmäki makasi teho-osastolla vielä sydäntalvella. Auringon noustessa valoa tuli elämään. Keväällä kunto tarjosi jo mahdollisuuden vammaisratsastuksen SM- ja PM-kisoihin.
– Fysioterapeuttini kuntoutuksen edetessä sanoi, että nouse ratsaille, sitähän sinä olet tehnyt paljon ennestään. Niin kävi, että satulassa huimauskin katosi ihan kokonaan, Sari juttelee tuoreena Pohjoismaiden mestaruuskilpailun pronssimitalistina.

Hän itse pitää etenemistä häkellyttävän nopeana ketjuna. Samaa sanoo hänen viikkovalmentajansa Porissa, Antti Lehtilä. Tavoitteet olivat kesäkaudelle vallan muuta, mutta tulikin jättipotti.
Kuukausittain valmennusta antaa helsinkiläinen Kikko Kalliokoski. Maajoukkuevalmennuksesta vastaa norjalainen Janne Bergh.
– Kiitos siitä hyvälle taustatiimille, valmentajille ja hevosenhoitajille, Sari juttelee tänään.

Sari Kaijanmäki on harrastanut ratsastusta 40 vuotta, pitkään kenttäratsastuksen parissa. Lasten ja perheen myötä painopiste siirtyi kouluratsastukseen. Vuoden 2013 jälkeen hän sopeutui vammaisratsastuksen sääntömaailmaan.
– Ura on vienyt naista. Nämä kaikki ovat tulleet niin äkkiä. Olen nyt väsynyt, mutta onnellinen, hän hymyili PM-kisan jälkeen.
Pohjoismainen mestaruuskilpailu ratsastettiin Ypäjällä 28.6.–3.7. Mitali tuli henkilökohtaisen ohjelman suorituksesta 14-vuotiaalla Sandmann-hevosella.
– En ole koskaan suorittanut niin vaativaa ohjelmaa kuin PM-kisassa, hän ihmettelee onnistumistaan edelleen.
Kouluratsastuksessa arvioidaan muun muassa hevosen askellukset mitä erilaisimmissa askelkaavioissa, hevosen olemus ja ratsastajan olemus. Arvioitavia asioita on pitkä lista.
Eikä tässä kaikki: Hän sijoittui neljänneksi myös henkilökohtaisessa vapaaohjelmassa sekä joukkueohjelmassa Suomen edustajana.
Priha-talleilla hevostaan hoivaava Kaijanmäki pohtii, että vastaavia elämyksiä ja onnistumisen tunteita pitäisi jokaisen kokea. Vammaisille ratsastaminen on iso asia, jossa motoriikka kehittyy. Se on lihaskuntoa vaativaa liikuntaa.
– Tämä on hyvää vastapainoa toimistotyölle, Meri-Porissa päivätöissä käyvä Kaijanmäki juttelee.
Toinen ns. työviikko kuluu hevosen kanssa talleilla ja harjoituksissa.
– Harjoittelen 4–5 päivänä, talleilla olen joskus useamminkin.
Seuraava kilpailullinen tähtäin on asetettu SM-kilpailuun elokuulle.

Jukka Silvast