Kun brändi on niin onneton

Yhdestä lajiin ohuella siteellä linkittyvästä tapahtumasta Mika Heljala on tyytyväinen – Porin Lavia-liitoksen myötä tulee vuodenvaiheessa paikkakunnalle toinen lajiliiton alainen pöytätennisseura –  Pingisgurut.

– Olen pitänyt kyllä aikaisemminkin yhteyttä Laviaan, hän juttelee junnuryhmän erikoisharjoitusten lomassa kotitallissaan.
 
Pöytätennis Porilaiset -83 -seuralla on vakiintunutta toimintaa kaupungissa. Viidesti viikossa urheilutalo avautuu harrastajille ja Heljalan kotitalon autotalli sen lisäksi. 
Harrastaminen ei tietenkään ole vain tätä, sillä monella on kotonaan pingispöytä ja vermeet. Kotiharrastajia varmaan löytyy joka kulmalta. Valmentaja kaipaisi silti imua lajiin. 
– Tämän lajin harrastaminen ei kyllä jää rahasta kiinni. Seuramaksut ovat hyvin pienet, hyvän pöydän senkin saa parilla sadalla eurolla, huippupöydän 500 eurolla.
Heljala lisää, että syöttörobotin harjoitusavuksi saa vielä halvalla, eikä fyysisesti kenenkään tarvitse olla jokin erikoinen, saa olla iso tai pieni.
– Mutta huipulla...onhan tämä älyttömän vaativa laji.
 
Mika Heljalan valmentamassa seurassa Elli Rissanen pelaa Suomen huipulla. Seuran kasvatti, Suomen huipulle edennyt Markus Myllärinen siirtyi opiskelemaan Ruotsiin ns. pöytätennislukioon. Heljala on ottanut muun muassa Juuso Taavelan, Matias Mattilan ja Nea Sirenin tallinsa erikoisvalmennettaviin. Töitä on tehty tuloksella ja lisää työn hedelmiä odotellaan.
Mutta...
– Jos saamme kouluesittelyjen kautta 100 lasta liikkeelle tutustumaan lajiin, ei tästä kovin montaa jää aktiiviharrastajiksi,  hän harmittelee.
Hänen mielestään lajin brändi tänään on vain niin onneton. 
– Kun olisi yksi tähti, joka paistattelisi julkisuudessa, hän tiivistää.
Tämä lajivalmentajan mukaan yksinkertaisesti kääntäisi kansan katseita ja kiinnostus kasvaisi. Tarvitaan siis yksi idoli. Heljalan mielestä näin maailma vaan makaa. 
– Monet pelaavat kesäisin kesämökeillään pöytätennistä. Mutta syksyllä kouluun palatessaan he eivät edes tiedä, että on olemassa lajiseura tai että lajissa kilpaillaan.
 
Kilpaurheilu on Mika Heljalan sydäntä lähellä. Kilpaileminen edesauttaa pitkäjänteistä harrastamista. Näitäkin on, sillä Porin urheilutalon viisi viikkovuoroa kerää pelaajia. Valmentaja kaipaa vain enemmän. Seura kyllä tekee vuosittain kahdelle koululle lajiesittelyn.
– Jos kouluesittelyihin voisi panostaa, sieltä tulisi paljon, paljon enemmän nuoria mukaan.
Kahteen esittelykäyntiin  hänen ryhmänsä voimat riittävät vuosittain. Muutkin urheilulajit joutuvat tekemään tänään töitä saadakseen harrastajia, sillä nuorison sieluista taistellaan. Ei tämä ole yksin pöytätenniksen murhe. Pöytätennis vaan ei ole sitten 1970-luvun ja jo edesmenneen Jarmo Jokisen ajan ollut kovin pinnalla.
 
Sikäli on mielenkiintoista, että vanhemmat valittavat, kuinka kallista lasten harrastaminen on, kun ratsastetaan, purjehditaan, kiekkoillaan tai ajetaan moottoripeleillä.  
Pöytätennistä voi harrastaa vaatimattomissa puitteissa, kilpailemista voi itse säännellä. Onko pöytätennis yksinkertaisesti vain  liian edullinen laji ollakseen trendikäs?
 
 
Jukka Silvast