Kuparinen tahtoo terveitä päiviä ja tehoja

 
Matti Kuparinen vastaa puhelimeen sovittuun aikaan maanantaina. Aamutreeni ja lounas ovat takana. Kuparisen pitää hakea esikoispoika vielä tarhasta kello 16. 
Päivä tarjosi sopivan raon medialle. Aikaa jää illalla  perheen arkiaskareisiin, vähän shoppailuunkin.
– Viihdyn Helsingissä. Poika on hoidossa tarhassa, toinen lapsi syntyi syyskuun puolivälissä, jääkiekkoammattilainen kertoo iloisista tapahtumista.
 
Jääkiekkoammattilaisuuden suhteen kaikki ei ole kunnossa. Taannoin ykkössentteriksi palkatun Kuparisen aikakausi Helsingissä viime ja tällä kaudella ovat olleet vammojen sävyttämiä.  Hän pystyi pelaamaan viime kaudella 12 ottelua. 
Hän ennakoi, että hän palaisi tällä viikolla kokoonpanoon. Kiekkouran kannalta isoin tavoite onkin vammoista selviytyminen ja kokoonpanossa terveenä pelaaminen. Sekin vaatii keskittymistä.
Kuparinen sanoo, että varmaan tulevasta kaudesta keskustelut alkavat lähitulevaisuudessa, mutta nyt mennään eteenpäin päivä kerrallaan.
– En minä vielä ikäloppu ole.
 
Matti Kuparinen, vastikään 30 vuotta täyttänyt Ässä-kasvatti ja joukkueen monivuotinen kapteeni sanoo viihtyneensä pitkään vanhassa kotikaupungissaan. Monet uskoivat, ettei hän lähde Porista mihinkään.
– Pelasin Ässissä 8–9 vuotta ennen lähtöä. En tiedä, olisinko ollut edes valmis aikaisemmin lähtemään toiseen seuraan.
Kuparisen matka jatkui lupaavasti KalPassa kaudella 2011–2012, jolloin hänen omien tuntemustensa mukaan jääkiekko sujui mallikkaasti.  Ässissä syntyneet rutiinit oli ajateltava ja rakennettava uudelleen.
– Minulle muutos sopi hyvin. Kuopiosta ei ole pahaa sanottavaa. KalPassa näin, mitä jääkiekko voi olla parhaimmillaan.
Kuopiosta jo seuraavana syksynä kesken alkukauden KalPa myi miehen KHL-seura Avangard Omskiin. Vuosi näytti kiekkoilun ja venäläisen arjen.
– Perhe tuli pian perässäni Omskiin. Samanlaista arki on sielläkin. Omsk oli paikkakuntana hieno. Siellä oli parhaimmat olosuhteet, missä koskaan olen ollut asunnosta lähtien.
 
Kuparinen sanoo suoraan, että venäläinen kiekkoliiga todisti sen, että hänen luisteluvauhtinsa kaipaa kohennusta. Luistelua on kehitetty tietoisesti kuten laukaustaitojakin, joissa venäläiset ovat  mestareita.
Hän kertoo, että Porin vuosien jälkeiseen kehitystyöhön liitettiin ammattimaisempi suhtautuminen ravintoon ja lepoon.
 
Kausi Omskissa pelaajan mielestä oli ihan ok, hyvä runkosarja ja kaikkiaan 30 ottelua. Hän pääsi pelaamaan, mikä kehittää. Sopimus vain ei jatkunut seuraavaan kauteen.
– Venäjällä näin, miten yksilötaso on korkealla. Laukaus lähtee, syötöt napsahtelevat lapaan ja luistin kulkee. Yksilötasolla eron Suomeen huomaa.
 
Matti Kuparisen paluu Suomeen on jäänyt vähälle huomiolla, kun pelejäkin on vähän loukkaantumisten vuoksi. Porissa 28.10. hän oli mukana voittamassa varamiehisellä HIFK-kokoonpanolla  Ässät 1–5. Siinäkin pelissä hän loukkaantui taklauksessa ja jätti pelin kesken.
– Oli kohtalon ivaa, että numero 22 taklasi.
Matin mukaan Ässät ei pelannut  huonosti, mutta seuran ensimmäisen erän tappioasemasta peliin tulo näytti vaikealta.
HIFK kuulemma nostaa tasoaan, kunhan nippu peruskokoonpanon äijiä purkautuu sairastuvalta jäälle. 
Päävalmentajaa Antti Törmästä hän kehuu neuvonantajana.
– Hän antaa hyviä pikku tipsejä, ja vaatimustaso on kova päivästä päivään, hän kehaisee.
 
HIFK:n mukana oli Porissakin nuori Nikolai Goldobin, superlahjakkuudeksi mainittu venäläinen.
– Koen, että Goldi pelaa peli peliltä vähän paremmin. Kun hän pääsee kiekon kanssa liikkeelle, aika hyvin mies puikkelehtii äijien välistä
– Hän tuli kehittymään meille. Puolustuspelaamisessa on  puutteita ja hän opettelee kokonaisvaltaisempaa pelitapaa.
 
Matti Kuparisen perheen kohtaa Porissa harvakseltaan. 
– Jos joululomalla kävisimme seuraavaksi, sen jälkeen ehkä kauden päätyttyä.
 
 

 

Jukka Silvast