Railio janoaa ringette-kultaa

Luvian Kiekon tukipilareihin pitkään kuulunut Miia Railio tavoittelee tuplapottia. Kokeneen puolustajan palkintokaapissa on tältä kaudelta jo Kanadasta tammikuun alussa haalittu MM-kulta. Sen seuraksi vuodesta 1997 SM-sarjaa pelannut Railio havittelee kotimaisen ringeten kirkkainta mitalia.
– Molemmat ovat omalla tavallaan aivan huikeita juttuja. MM-kullan huuhtominen lajin synnyinseuduilla oli jo sykähdyttävää. Mikäli kohdalle osuu tuplapotti, kaudesta tulee täydellinen, vakuuttaa Railio.

Helppoa kuluvan kauden toisen kullan voittaminen ei kuitenkaan ole. Tulevana viikonloppuna vastaan luistelee tuttuakin tutumpi finaalivastustaja, viime vuodet ringeten pääsarjaa hallinnut Lapinlahden LL-89.
– Finaalipari ei ole varmaan kenellekään yllätys. Niinhän se meni kuten oli ennakkoon kaavailtukin. Loppuottelussa ovat vastakkain kiistatta kaksi sarjan parasta jengiä, sanoo Railio.

Lapinlahti eteni kauden huipennukseen puhtaalla 3–0-välierävoitolla Espoon Kiekkoseurasta. Luvian Kiekon tie loppuotteluihin oli hankalampi.
– Kotipelit RNK:tä vastaan sujuivat, mutta Raisiossa olimme luvattoman vaisuja. Toisen välierän tappio oli melkoinen shokki ja yllättävän vaikeaa oli myös neljännessä kamppailussa. Johdimme jo 6-2, mutta otteemme pääsi oudosti lipsumaan. Onneksi saimme kuitenkin iskettyä helpottavan ratkaisuosuman jatkoajalla, kertaa Railio.

RNK:n kova vastarinta oli Railiolle yllätys.
– Runkosarjassa raisiolaisista ei ollut kunnon vastusta vaan voitot tulivat selkein luvuin, mutta välieräsarjaan he kaivoivat jostain kovan taisteluvireen. Suurin syy löytyy silti omasta pelistämme. Emme olleet jostain syystä normaalitasollamme. Finaaleihin meidän jokaisen on löydettävä aivan uusi terävyys, tarkkuus ja tahto, korostaa Railio.
Luvian Kiekko on ringeten kestomenestyjä. Mitaleja LuKille on tipahtanut liukuhihnalta, mutta viimeisin mestaruus on keväältä 2007.
– Tuntuu oudolta, että mestaruusjuhlista on jo seitsemän vuotta. Kullan himo onkin kieltämättä kova, vakuuttaa Railio.

Lapinlahti on kuitenkin jälleen kerran kova kanto luvialaisten kaskessa.
– Hirmutehoja nakuttava kaksikko Anne Pohjola–Marjukka Virta on joukkueen sielu. Olemme saaneet pidettyä heidät kohtuullisesti kurissa kauden aiemmista peleissä, mutta siitä huolimatta olemme hävinneet runkosarjan neljästä keskinäisestä kamppailusta kolme. Siitä huolimatta uskon, että meidän tasaisuutemme kääntää finaalisarjan tällä kerralla meille. Odotettavissa ovat varmuudella taas tasaiset finaalit, pohtii Railio.

Ringeten 2. finaali
LuKi–Lapinlahti
sunnuntaina 23.3.
Luvian jäähallissa

Hyökkääjien varjossa
Luokanopettajana Luvialla työskentelevä Miia Railio teki debyyttinsä ringeten SM-sarjassa 16-vuotiaana.
– Pelaan kausi kerrallaan. Jatkoani pohdin vasta finaalisarjan jälkeen, kertoo raumalaissyntyinen Railio.
Railio uskoo, että kokemuksesta on hyötyä loppuotteluissa Lapinlahtea vastaan.
– Kokemusta on sekä kentällä että penkin takana. Meillä on joukkueessa hyvä kombinaatio nuoruutta ja kokemusta. Ehdoton valttimme on tasaisuus, mutta meiltä löytyy myös riittävästi tulivoimaa, painottaa Railio.
Ringetessä otsikoihin nousevat yleensä maalintekijät ja maalivahdit.
– Pakit jäävät usein vähän varjoon. Joskus sitä silti osuu meikäläinenkin – viimeisin osuma syntyi välierien ensimmäisessä pelissä. Toivotetaan, että seuraava kuti löytää verkon perukoille finaaleissa, sanoo Railio.
Miia Railio on yksi LuKin konkareista.
 

Vesa-Pekka Järvelä