Hieno muisto McLaughlinista

Brittein saarten Yorkshiressä toisen maailmansodan keskellä syntynyt kitaristi John McLaughlin on yksi Pori Jazzin tämän kesän tähtivieraista.

Yhdysvaltoihin debyyttialbuminsa jälkeen 60-luvun lopulla muuttanut kitaravirtuoosi nousi maailmanmaineeseen huippusoittajista koostuneen fuusioyhtyeensä Mahavishnu Orchestran kanssa. Pori jazzfestivaaleilla Miles Davisin entinen luottomuusikko vieraili ensimmäisen kerran Shakti-yhtyeineen kesällä 1976.

14. heinäkuuta McLaughlin esiintyy pitkän tauon jälkeen Kirjurinluodossa. Intialaisvaikutteita viljellyt kitaravelho musisoi Lokkilavalla The 4th Dimension -kokoonpanon keulilla.
Esa Railolalla on McLaughlinista harvinainen ja ikuisesti mieleen jäänyt muisto.
– Saimme kesällä 1990 kaverini Elias Raidan kanssa kutsun tuttujemme luo Pärnuun. Elettiin Neuvosto-Viron viimeisiä aikoja ja ajelimme kesäkuussa Tallinnasta 200 kilometrin päähän Pärnuun. Kaupungissa järjestettiin viikon kestänyt Fiesta Internationale -festivaali. Suuntasimme monien muiden tapaan Pärnun kauniille rannalle ja yllätyimme, kun lavalle nousi trionsa kanssa musisoinut McLaughlin, muistelee Railola.

1980-luvun alussa McLaughlin työskenteli yhdessä flamencokitaristi Paco de Lucían ja Al Di Meolan kanssa kitaratriona.
– McLaughlin todisti merkityksensä myös siinä kokoonpanossa. Pärnussa triossa soittivat kuitenkin jo eri kaverit. Bändi jamitteli taidokkaasti ja yllättävän runsaslukuinen yleisö piti kuulemastaan. Se oli käsittääkseni vielä siihen aikaan harvinaista herkkua niillä kulmilla. Suomalaismuusikoista Pärnussa keikan heitti silloin ainakin Islanders ja Jormas -yhtyeissä uransa aloittanut Hasse Walli senegalislähtöisine Asamaan -bändeineen, muistelee Railola.

Muun muassa Kööpenhaminassa artisteja kuuntelemassa käyneen ja Baltic Jazz -tapahtumissa vierailleen Railolan reissu osui eteläisen naapurimaamme murrosvaiheeseen. Vuonna 1991 Viro ilmoitti vuonna 1918 julistetun valtiollisen itsenäisyytensä jatkuvan. Seuraavien viikkojen aikana itsenäistyminen tunnustettiin kaikkialla.

Yleisradion äänitearkiston päällikkönä 17 vuotta toiminut Pekka Gronow oli takavuosina tuttu luennoitsija Pori Jazzissa. Gronow kirjoitti vuonna 2008 blogissaan, että musiikki oli itänaapurin vallanpitäjienkin mielestä tärkeää ja hyödyllistä toimintaa. Tanssimuusikoilla oli työtä ja kaikissa neuvostotasavalloissa oli muun muassa omat radion tanssiorkesterit. Musiikin odotettiin edustavan neuvostoyhteiskunnan arvoja – mitä ne sitten olivatkaan.
– Entisestä itäblokista tulevat muusikot ovat aina olleet korkeasti koulutettuja. Takavuosina heitä ei oikein osattu näillä leveysasteilla arvostaa. Toisaalta harvoin täältä lännestäkään sinne lähdettiin, sanoo Railola.
Railolan mukaan Pärnu ja koko Viro ovat muuttuneet kovasti 26 vuodessa.
– Palvelut ovat Pärnun rannoillakin aivan toisenlaiset kuin 90-luvun taitteessa. Silloin rannan tuntumassa oli yksi ravintola eikä sielläkään tarjoiltu mitään ihmeellisiä ruokajuomia. Ruokaryypyt piti kaivaa omasta kassista, eikä henkilökunta pitänyt sitä olleenkaan pahana. Baareja ei rannalla ollut. Paikalle kurvasivat kuitenkin paikalliset Ladoineen. He avasivat takaluukkunsa ja sieltä löytyi janoisille kaivatut juomat, Railola muistelee.
Esa Railola on säilyttänyt 26 vuotta kansainvälisestä Fiesta-tapahtumasta kertovaa Pärnu Postimees -lehteä.

John McLaughlin & The 4th Dimension Lokkilavalla 14.7.

Kesällä 1975

SV Vesa-Pekka Järvelä
Turun Saarronniemeen viritelty Ruisrock näki päivänvalon elokuussa 1970. Silloin kunnianarvoisa Turun Musiikkijuhlat reivasi ohjelmistoaan popin ja rockin suuntaan.
Amatöörivoimin kasatusta tapahtumasta tuli suomalainen hippijuhla. Ruisrock olikin jo avausvuotenaan menestys, mutta vasta festivaalien toisesta vuodesta tuli todellinen yleisömagneetti. Elokuun lopulla 1971 meitä musadiggareita ahtautui Ruissaloon huimat 100 000.
Kaksi ensimmäistä vuotta meren rannalla rokattiin kolme kiihkeää päivää – ja koleaa yötä. Viisi vuotta myöhemmin festivaali oli yksipäiväinen. Silloin kemut potkaisi käyntiin Suomen ykkösbändi Hurriganes. Remun jengin jälkeen kuumaa kattausta tarjoilivat ruotsalainen Landslaget, USA:sta lennätetty Mahavishnu Orchestra, Irlannin hurjapää Rory Gallagher ja illan päättänyt Wisbone Ash Englannista.
Päivää lämmitti varsinkin Gallagherin huima tykitys, mutta koko kattaus oli komea. Apocalypse -albumillaan säväyttänyt Mahavishu Orchestraa johti Pori Jazzissa torstaina kitaroiva John McLaughlin. Fuusiomestarin taiturointi jäi vielä tuolloin sivurooliin, sillä lavalle odotettiin jo kuumeisesti Taste-yhtyeestä soolouralle lähtenyttä Gallagheria.
Irlantilaisvirtuoosin Fender lauloikin korkealta, kovaa ja pitkään. McLaughlinin hienovireinen taiturointi jäi vielä silloin 19 vuotta myöhemmin vain 44-vuotiaana menehtyneen Roryn varjoon. Vasta myöhemmin sisäistin ensi tammikuussa 75 vuotta täyttävän McLaughlinin taidot. Varsinkin Carlos Santanan kanssa julkaistu uskonnollishenkinen Love Devotion Surrender -albumi on kolahtanut. Sen helminä loistavat John Coltranen A Love Supreme ja Naima.

Vesa-Pekka Järvelä