Isä ansaitsee kultatuolin

Kotkaniemen veljekset Kasperi, 18, ja Jesperi, 17, nappaavat isän kultatuoliin valokuvausta varten. Kolmikko nauraa niin makeasti, ettei ”tuoli” meinaa pysyä ruodussa. Mikael-isä heiluu sinne tänne vauhdikkaasti. Lienee parempi jättää tämä idea, ja laskea isä tukevasti jaloilleen.
Kolmikko on Niitä Ässien Kotkaniemiä. Isä toimii liigaryhmän kakkosvalmentajana. Kasperi on seuran A-junnujen maalivahti. Jesperi pelaa nuoresta iästään huolimatta keskushyökkääjänä Ässien liigajoukkueessa. Hänet valittiin juuri Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkueeseen pelaamaan neljän maan turnauksessa Venäjän Balashikhassa.
Perheeseen kuuluu toki myös nainen: äiti Kati Kotkaniemi. Hän on kodin hengetär ja ammatiltaan fysioterapeutti. Kolmikko myöntää, että kaikki osallistuvat kotitöihin. Pojilta sujuu ruuanlaitto siinä kuin vanhemmiltakin.
– Pojat siivoavat huoneensa ja valmistavat ruokia. Muuten arki ei toimisi, sillä olemme Katin kanssa molemmat töissä. Tänään poikkeamme Jesperin kanssa kaupassa ruokaostoksilla ja sen jälkeen vuorossa on pientä ulkoilua pihassamme lehtien haravoinnin merkeissä, Mikael kiteyttää vilkaisemalla Jesperiin, joka nyökkää tyynen rauhallisesti.

Pojat opiskelevat Porin suomalaisen yhteislyseon urheilulukiossa. Jesperillä on matkaa valkolakkiin puolestatoista kahteen vuoteen. Unelmana ja tavoitteena on sen jälkeen kiitää NHL-jäillä. Jesper kertoo olevansa hyvä kielissä, mutta matikka vähän takkuaa.
Kasperi kirjoitti syksyllä terveystiedon. Kevään ponnistuksiksi jäävät matematiikka, äidinkieli ja englanti. Kasperin vahvuudet ovat kielet ja matikka. Valkolakin jälkeen kutsuu armeija. Jesperin tavoin hänkin haluaisi pelata jääkiekkoa ulkomailla. Mikael-isä pelasi aikoinaan Tanskassa, Ruotsissa ja Saksassa.
Mitä äiti tuumii suunnitelmistanne?
– Hän katselee silmät pyöreinä, kolmikko heittää.

Mikael on opiskellut ammattivalmentajaksi. Huippuvalmentajatutkinnon hän suoritti vuonna 2012. Työvuosia on ollut urheilun ulkopuolella esimerkiksi Hartwallilla.
Isän ja äidin yhteinen toive on, että pojista kasvaisi rehtejä suomalaisia miehiä.
– Jääkiekkoilijan ura on unelma. Taustalla pitää olla joku muukin projekti, sillä urheilu-ura on lyhyt. Jotain muuta tekemistä on oltava sen jälkeen, muuten elämä menettää merkityksensä, Mikael kiteyttää teroittaneensa jälkikasvulle.

Tulevana sunnuntaina Mikael saa nukkua muita pidempään. Kati ja jälkikasvu valmistavat isänpäivän aamiaisen. Ilmeisesti tarjolle tulee ainakin lämmintä leipää, munakasta, pekonia ja croissanteja. Hän ei ole makeanystävä, mutta isänpäivänä sekin puoli jonkin verran maistuu. Varsinkin, jos tarjolla on mansikkatäytekakkua.
Iltapäivällä perhe suuntaa Ulvilan mummulaan. Siellä kokoonnutaan perhelounaalle, jonka kruunaa mummun leipoma mokkatorttu. Helsingissä asuvaa isäänsä Mikael huomioi puhelimitse.

Mikael on lukumiehiä. Lahjatoiveena on Kjell Westön Rikinkeltainen taivas.
– Lukeminen on hyvä keino irtaantua urheilumaailmasta. Luen noin kolme varttia iltaisin. Sen avulla saan levollisen mielen käydä nukkumaan. Pojat eivät niinkään ole kirjojen ystäviä. Olen ottanut käytäntöön palkitsemisen. Kouraan pamahtaa viisi euroa per luettu kirja.

Pia Rauhalammi