Kaupunkikortti – ei kovin kaukaista historiaa

Kuka vielä muistaa 2000-luvun alussa Porissakin käytössä olleen kaupunkikortin? Kuntalaisten käyttöön tarkoitettuun monitoimikorttiin sai ladattua muun muassa uimahallin ja muiden urheilulaitosten kausikortteja. Kaupungin työntekijöillä oli mahdollisuus kortin ateriasovellukseen. Siihen sai ladattua myös joukkoliikenne- ja koululaislippusovelluksen sekä pankin Avant-kukkaron, johon sai talletettua rahaa ja maksaa sillä esimerkiksi parkkimaksuja Porin torilla. Paljon muitakin suunnitelmia kortin toimintoihin oli.
– Porissa tarkoitus oli ottaa siihen mukaan myös esimerkiksi Tennishallin kulunvalvonta. Ajatuksena oli, että vuoronsa maksanut pelaaja paitsi pääsisi sisälle, käynnistäisi samalla myös ilmanvaihdon ja sytyttäisi valot. Poistuessaan vastaavasti sammuttaisi ne, kertoo mukana hankkeessa ollut Raimo Soukki.

Tavoitteena oli luoda kortti, jolle sen haltija olisi voinut koota tarvitsemansa palvelut, ja joka samalla olisi myös henkilökohtainen terveyskortti. Terveyskorttia valmisteli Makropilotti-hanke (1999–2001) jonka toteutusalueen Sosiaali- ja terveysministeriö kilpailutti.
– Satakunta voitti kilpailun lähinnä sen ansiosta, että täällä oli useita vuosia toiminut kiinteä Satakunnan sairaanhoitopiirin, Porin korkeakouluyksikön ja Porin Puhelin Oy:n etälääketieteen kehitysyhteistyö. Satakunnan Makropilotissa kokeiltiin tietoteknologian hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa alueellisesti. Tavoitteina olivat asiakastietojen turvallisen sähköisen siirtämisen tehostaminen, sähköisen asiakaskortin testaus ja palveluja koordinoivan omaneuvojan käyttö, kertoo Porin Puhelin Oy:n silloinen toimitusjohtaja Veikko Naire.
Makropilotin suurimmaksi ongelmaksi osoittautui Nairen mukaan ”kunnallinen itsehallinto”. Kukin kunta oli saanut hankkia tietojärjestelmänsä itse, ilman ohjaavaa koordinointia. Erilaisilla periaatteilla toteutettujen järjestelmien päälle ei kyetty hankkeen aikataulun puitteissa määrittelemään tavoitteena ollutta Aluetietojärjestelmää riittävän kattavasti. Nyt, 16 vuoden jälkeen, voidaan arvioida hankkeen olleen myös selkeästi edellä aikaansa. Parhaillaan sote-muutoksessa tämä sama ongelma on keskeinen kehityskohde.

Kaupunkikorttihankekin kuitenkin kaatui lopulta. Mikään ministeriö ei ottanut kaupunkikorttia vastuulleen.
– Kukaan ei osannut arvioida, mitä kortti ja sen hallinnointi lopulta maksavat, Raimo Soukki sanoo.
Kortin haasteita oli Soukin mukaan myös kokonaisuuden hallinta niin, että sen käyttäjät olisivat olleet siihen tyytyväisiä.
Kortin käytöllä saavutettiin aikoinaan kuitenkin kiistatta myös säästöjä.
– Espoon kaupunki säästi seitsemän miljoonaa markkaa kokeilun aikana, kun se alkoi maksaa vain vammaisten ja vanhusten, samoin kuin koululaisten, tehdyistä matkoista, eikä jakanut enää valmiiksi maksettuja matkalippuja.
– Porissakin koululaislippusovelluksella säästettiin 700 000 markkaa kortin käyttämisen 5–7 vuoden aikana.

Virossa vastaava kansalaisten älykortti on kuitenkin menestynyt hyvin. Korttiin liittyvät palvelut ja tietojärjestelmät onnistuttiin siellä kehittämään huomattavasti halvemmalla kuin Suomessa.
– Virossa kortin käyttöönotto onnistui myös siksi, että se on ensinnäkin pienempi maa, toisaalta kaikki tapahtui uuden itsenäisyyden huumassa, jossa vanhoja järjestelmiä ei edes ollut ja kaikki oli rakennettava alusta. Virossa yhteiskunta ei myöskään ollut niin virheherkkä kuin Suomessa, missä heti pienen virheen sattuessa lopetetaan koko projekti, sanoo professori ja Viron kansalainen Tarmo Lipping Porin yliopistokeskuksesta.

Älykorttiyhdistys lahjoitti älykkäille opiskelijoille

Raimo Soukki kuului yhtenä henkilönä kaupunkikorttijärjestelmän taustalla vaikuttaneeseen Älykorttiyhdistykseen eli Älykorttiammattilaiset ja -harrastajat ry, jonka tarkoitus oli tukea eri kaupunkien älykorttikokeiluja, vaihtaa tietoja ja seurata projekteja. Jäseniä yhdistyksessä oli 106. Kun kaupunkikortti poistui käytöstä, niin loppui myös yhdistyksen toiminta ja lopulta yhdistyksen varat päätettiin luovuttaa Porin yliopistokeskukselle jaettavaksi opiskelijastipendeinä.
– Yhdistyksen koulutukset järjestettiin Porin yliopistokeskuksessa, siksi se valikoitui luonnollisesti varojen saajaksi.
Porin yliopistokeskuksesta stipendit otti vastaan professori Tarmo Lipping, jolla jo oli suunnitelmia stipendien käytölle.
– Todennäköisesti julistamme diplomityöseminaarissa kilpailun, jossa työn pitäisi liittyä digitalisaatioon, ja mieluummin vielä terveydenhuoltojärjestelmässä. Toivottavasti nämä kannustavat tulevia diplomityön tekijöitä valitsemaan työnsä siitä aihepiiristä. Keväällä sitten kisaan ilmoittautuneiden keskuudesta valitsemme heidät, jotka stipendin ovat työstään ansainneet, Lipping kertoi.

EIJA HAMMARBERG

Tuntematon