Kotijoukkojen iloiset kannattajat

Ässien joukkue puhaltaa yhteen hiileen, niin myös kotijoukot. Andreas Bernardin avopuoliso Pauliina Pesu, 28, Niko Peltolan aviovaimo Jaana Peltola, 25, ja Matti Kuparisen aviovaimo Lotta Kuparinen, 32, ovat hyvät ystävät ja tapaavat toisiaan ja muita joukkuelaisten puolisoja muutenkin kuin vain matseissa. ”Patarouvilla” on myös yhteinen WhatsApp-ryhmä, johon kuuluvat kaikki ässäläisten puolisot. Ryhmän ylläpitäjänä on Lotta.
Yleensä pelaajat ovat parrasvaloissa, mutta pyynnöstämme tämä porilainen naistrio suostui avaamaan omaa rooliaan lätkämaailmassa.

Ensimmäisenä ääneen päästetään Pauliina. Puoliso Andreas on Ässien maalivahti ja syntyisin Italiasta. Miehen äidinkieli on saksa, myös suomi ja italia luistavat hyvin. Kihlaparilla on 2-vuotias Mila-tyttö.
– Kuukausi sitten palattuamme jääkiekko-ottelusta Mila sanoi ensimmäisen lauseensa. Se kuului näin: Isi pelaa ääkiekkoa, Pauliina kertoo hymyillen.

Perhe asuu tilavassa rivitaloasunnossa Porin Leppäkorvessa. Makuuhuoneita on kolme, joten neliöitä riittää myös sukulaisten majoittamiseen. Pauliina on kotoisin Lappeenrannasta. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja ja koulunkäynnin ohjaaja, tällä hetkellä hoitovapaalla.
Pariskunnalla on takana yhteiseloa viitisen vuotta ja suunnitelmissa on viettää häitä vuonna 2019 Italiassa.

Jaana ja Niko Peltola asuvat kerrostalokolmiossa Porin Karjarannan jokimaisemissa. Niko on Ässien puolustaja. Eemeli-poika vietti vastikään 3-vuotissynttäreitään suuren vierasjoukon ympäröimänä.
Peltolat saapuivat Karhukaupunkiin Vaasasta noin vuosi sitten. Jaana opiskelee päätoimisesti Jyväskylän yliopistossa kasvatustieteiden maisteriksi. Lopputyö on tekeillä ja valmistunee ensi vuonna.
– Pääsin viime keväänä Itä-Suomen yliopistoon opiskelemaan sosiaalityöntekijäksi. Sitä työtä haluaisin tehdä valmistuttuani sieltä, ahkera Jaana määrittelee.

Syntyperäisillä porilaisilla Lotta ja Matti Kuparisella on jälkikasvuna 6-vuotias Kasper ja 3-vuotias Kiira. Perhe asuu paritalossa Porin Kuukkarissa. Lotta työskentelee Ratsulassa tuotepäällikkönä. Matti pelaa hyökkääjänä, ja on myös Ässien kapteeni.

Kotitöistä puhuttaessa Jaana Peltola tokaisee humoristisesti, ettei missään nimessä antaisi Nikon siivota. Hänen napakkuutensa tähän seikkaan liittyy toteamukseen: ”Kun itse siivoaa, jälki on mieluista.” Ruuanvalmistuksen taitavat sen sijaan molemmat.
Pauliina Pesu puolestaan kertoo Andyn aiemmin tarttuneen myös siivouspuuhiin, mutta nykyisin koti-äitinä hän huolehtii kotitöistä. Pauliina myös kokkaa lounaan, mutta illalla molemmat puolisot häärivät yhdessä hellan ääressä.
Lotta Kuparinen toteaa Matin olevan häntä ahkerampi siivoamaan ja pesemään pyykkiä. Syynä on kotiinsaapumisaika. Lotta on kotona vasta iltasella. Myös heillä kokkauksista huolehtivat molemmat.

Naistrio on tavannut ensimmäisen kerran jäähallilla. Pauliina ja Lotta tutustuivat kaksi vuotta sitten, Jaana liittyi heidän porukkaansa vuosi sitten.
Tapana on tutustua uusien pelaajien puolisoihin ja tyttöystäviin kauden avajaisissa. Heitä pyydetään heti mukaan porukoihin ja tänä syksynä esimerkiksi rapujuhliin.

Kotipeleissä on istuskellaan samalla alueella, vaikkei lätkänaisille olekaan varattuja paikkoja.
– Kun pojilla on vieraspeli, saatamme kokoontua isommallakin porukalla television ääreen. Pyrimme aina katsomaan nekin matsit yhdessä. Se on kivaa ajanvietettä. Myös jälkikasvu on mukana ihan pienestä vauvasta asti. Esimerkiksi Mila oli kaksiviikkoisena ensimmäisen kerran katsomossa. Joskus lapset saattavat nukahtaa kesken pelin, naiset ovat huomanneet.
Jälkikasvun huippuhetki on pelin päätösvihellys, sillä sen jälkeen he pääsevät moikkaamaan pelaajia pukukoppiin.
– Siis lapset vaan pääsevät, me naiset odotamme ulkopuolella, trio selventää.

Lätkävaimot-sana kalskahtaa kolmikon korvaan negatiiviselta. Syynä lienee amerikkalainen tv-sarja, joka antaa naisten elämästä täysin väärän kuvan.
– Arkemme ei todellakaan ole sarjantapainen. Elämme ihan tavallista elämää ja olemme ihan tavallisia naisia. Jokainen meistä on rakastunut mieheen, ja jääkiekko on tullut siinä päälliskauppana.
Pauliina Pesu, Jaana Peltola ja Lotta Kuparinen ovat ystävystyneen keskenään. He ovat paljon tekemisissä myös muiden ässäläisten puolisoiden kanssa niin pelien kannustusjoukoissa kuin muutenkin vapaa-aikana. ”Patarouvilla” on myös yhteinen WhatsApp-ryhmä.

1. Missä ja milloin tutustuit puolisoosi?
Pauliina Pesu: – Lappeenrannassa vuonna 2012 yhteisen kaverin kautta. Treffit sovittiin uudenvuoden aatoksi klo 24 ilotulitukseen Lappeenrannan satamaan.
Jaana Peltola: – Niko ja minä olemme molemmat Huittisista kotoisin. Tapasimme alkutalvesta 2006 Huittisten nuorisoklubilla. Niko oli yhdeksännellä luokalla, ja minä seitsemännellä. Siitä alkoi vuosia kestävä ystävyys.
Lotta Kuparinen: – Ensimmäisen kerran päiväkodissa vuonna 1987. Istuimme ryhmäkuvassa vierekkäin kahtena peräkkäisenä vuonna. Olimme ala- ja yläasteen musiikkiluokilla samaan aikaan, Matti vuoden ylempänä. Varsinainen kiinnostus alkoi kotibileissä kevättalvella 2002. Seuraavana päivänä lähetin tekstiviestin ”Onnea peliin :)”.

2. Ensituntemukset?
P: – Rauhallinen ja kohtelias. Ihanat, ruskeat nappisilmät veivät sydämen.
J: – Sellaiset kuin vieläkin. Niko on äärettömän hauska.
L: – Samat kuin alusta asti eli kevättalvesta 2002. Matin kanssa oli helppo ja luonteva jutella. Hän osasi hauskalla tavalla piikitellä minun heikosta kortinpeluutaidoista.

3. Kuinka nopeasti suhde eteni?
P: – Asuin Lappeenrannassa ja Andy pelasi Mikkelin Jukureissa. Vuoroviikoin ajeltiin kyläilemään. Parin kuukauden tapailun jälkeen seurusteltiin. Sattui hyvä tuuri, sillä seuraavana syksynä Andy muutti Lappeenrantaan pelaamaan Saipaan.
J: – Ensin olimme hyviä ystäviä ja vietimme aikaa samassa kaveripiirissä. Kun Niko muutti pois Huittisista, näimme harvakseltaan. Kauden päätyttyä keväällä 2011 Niko soitti tulevansa Huittisiin ja kysyi, keitänkö kahvit. Viikonlopun vietimme yhteisten kaverien kanssa ja tapailimme Nikon lomalla. Pikkuhiljaa ystävyys syveni rakkaudeksi.
L: –Tapailtiin alkuun, mutta lähdin vaihto-oppilaaksi ja aloimme seurustella vasta vaihto-oppilasvuoden jälkeen syyskuussa 2003.

4. Parasta puolisossasi?
P: – Lehmän hermot ja rauhallisuus. Andy on seikkailunhaluinen ja utelias. Itsekin olen oppinut hänen myötänsä relaamaan enemmän. Hän on ihana, leikkisä ja hassutteleva isä. Hän käy usein tyttäremme Milan kanssa muskarissa tai taaperosirkuksessa, niin saan rauhassa vaikka siivota tai jumpata kotona.
J: – Nikon kanssa on aina hauskaa. Hän myös pienillä arjen teoilla huomioi minua niin, että arki tuntuu hyvältä. Hän on loistava isä.
L: – Hän on paras ystäväni. Hän saa minut nauramaan. Meillä on hauskaa yhdessä.

5. Hiomisen vara?
P: – Ehkä vähän keskustelutaidoissa. Haluan hölösuuna aina keskustella asiat halki, poikki ja pinoon välittömästi. Andy on enemmän hiljainen mietiskelijätyyppi.
J: – Huolettomuudessa. Nikoa ei kiinnosta hoitaa arjen tylsiä asioita. Se on aiheuttanut joskus hiusten halkomista. Toisaalta vastakohtina täydennämme toisiamme tässä asiassa.
L: – Kun Matti on uppoutunut johonkin, on turha yrittää keskustella. Hän kysyy: ”Mitä?”, eikä kuitenkaan kuuntele vastausta kysymykseensä. Siinä olisi hiomisen paikka.

6. Minkä merkkisellä autolla ajelet?
P: – Meillä on Nissan Qashqai.
J: – Meillä on Volkswagen New Beetle.
L: – Meillä on Volvo.

7. Joulusuunnitelmanne?
P: – Menemme Lappeenrantaan perheeni luo maalle. Saunomme pienessä, vanhassa rantasaunassa, paljuilemme, syömme hyvin ja tapaamme ystäviä. Saa nähdä, tuleeko Milalle ensimmäistä kertaa Joulupukki tuomaan lahjat.
J: – Lähdemme Huittisiin, jossa molempien perheet asuvat. Yritämme ehtiä nähdä heidät ja ystävät lyhyen lomamme aikana.
L: – Porissa molempien perheiden kanssa isolla porukalla. Nauttien Mummuni lihaliemestä, lihapasteijoista ja lipeäkalasta.

Pia Rauhalammi