Matti Mattsson on kalojen ystävä

Matti Mattssonin olympialaisten jälkeinen huilaustauko päättyi maanantaina. Porilaisuimari suurin piirtein muuttaa asumaan uimahallille talvikaudeksi. Hänen treeninsä sisältää 11 kertaa uintia viikossa kaksi tuntia kerrallaan. Lisäksi kuntoa kohotetaan punttisalillla ja lenkeillä. Sunnuntait ovat  19-vuotiaan nuorukaisen lepopäiviä. Silloin abiturientti pyrkii keskittymään koulunkäyntiin.

Rintauinnin rinnalla Mattsson ryhtyy treenaamaan sekauintia. Erityisesti selkäuintia tulee treenikalenteriin lisää.
Syksyn yo-kirjoituksissa hän aikoo selvittää englannin. Kevääseen jää äidinkieli, ruotsi ja historia. Tomerana huippusuorittajana hänen tähtäimenään on painaa valkolakki päähän keväällä, vaikkei aikaa jää liiaksi lukemiselle tai yleensäkään koululle.

Kirkaslieminen lohikeitto on Mattssonin perheen perinteinen lakkiaisten ruokatarjoilu. Sitä on luvassa Matinkin juhlissa.

Kalaan ja kalastukseen hänet on opetettu pienestä pitäen. Ensimmäiselle kalareissulle hänet veivät isä ja pappa. Verkot laskettiin mereen mökin edustalla Luvialla. Saaliin määrää Matti ei enää muista.
– Mökillä opin myös uimataidon. Ilmeisesti minut heitettiin veneestä veteen. Ei auttanut kuin uida, olympiauimari vitsailee porilaisessa ravintolassa nauttiessaan paistettua siikaa kantarellikastikkeen ja perunoiden kera.

Lapsuusvuotensa Matti Mattsson asui Sonnimäessä. Päiväkotiajoilta löytyi paras kaveri Mikael, jonka kanssa hän mato-onki elämänsä ensimmäisen saaliin Preiviikissä. Mikaelin isän kehotuksesta kaverukset päästivät onkimansa pienet ahvenet takaisin mereen.

Isä on opettanut Matille kalan perkauksen salat. Ruuanvalmistuksen aakkoset hän on omaksunut yläasteen kotitaloustunneilta sekä omalta äidiltä. Äidin peukalon alla on uimarin nälän taltuttaminen.
– Osaan valmistaa savulohta. Uusien perunoiden kanssa se käy hyvin yhteen. Toisaalta ruuanlaittotaitoni kaipaisi päivitystä. Ei olisi pahitteeksi, vaikka kotitaloutta olisi vielä lukiossakin. Ekaluokkalaiset voisivat hyvinkin ottaa kursseja, Matti arvioi.

Kantarellikastike maistuu hänestä kalan kanssa erinomaiselta. Nuori mies sanookin, että pitäisi harjoitella joskus tekemään sienikastiketta.
– Ei se varmaan vaikeaa ole. Kai siihen tulee kermaa ja sieniä, vastikään 80-vuotiaan mummonsa kanssa sienimetsällä käynyt Matti miettii.

Olympialaisissa oli erilaisia kioskeja, joista sai noutaa ruokaa. Matti pitäytyi brittiläisessä ja eurooppalaisessa tarjonnassa. Kalavalikoimasta löytyi lempiruokaa lohta. Hänen makutottumuksiinsa ruuat maistuivat suolattomilta ja hieman mauttomilta. Vatsapurujen pelossa hän ei kuitenkaan uskaltautunut maistelemaan itselle vieraita makuelämyksiä.
– Kisaurakkani päätyttyä painelin Mäkkärin kojulle syömään Bic Macin. Ruoka oli meille urheilijoilla ilmaista. Hampurilaisella voin treeni- ja kisakautena herkutella korkeintaan kerran kuukaudessa. Muuten pitäydyn kotiruuassa.

Pia Rauhalammi