Pia Rauhalammin kolumni: Australian tullissa

Tytär ja avopuolisonsa alkavat huolestua. He seisovat Adelaiden lentoaseman aulassa ja odottavat. Kone Qatarista on laskeutunut Australiaan ja matkustajat ovat jatkaneet omille teilleen.
”Odotatko äitiäsi”, ventovieras neitokainen kysäisee suomeksi tyttäreltäni. Hämmästys ja kauhu valtasivat nuorenparin.
Kysyjä oli turkulainen Ilona, joka puolisonsa kanssa osui kanssani samalle lennolle ja juttusille jo Helsinki-Vantaalla. Jatkoimme tutustumista välilaskukentällä Qatarissa, joten pari oli selvillä tyttärestäni.

Minä - äiti - hyydyin Australian tullin silmätikuksi. Onneksi en ollut tietoinen mielikuvasta, joka suomalaisilla on kyseisestä instanssista. Tullista kertova televisio-ohjelma on kuulemma läpivalaissut toimintametodit ja kyseenalaistanut henkilökunnan ystävällisyyden.
Olin valvonut yli vuorokauden yhteen menoon ja kroppa oli pitkän lennon jäljiltä kuin jyrätty. Ei hymyilyttänyt. Miesvirkailija sen sijaan oli erit-täin ystävällinen ja kysyi, mistä tulen. Näytin passini ja tokaisin olevani Suomesta. Virkailija ilahtui ja heitti small talkia pohjoisen arktisista talvikeleistä ja kyseli matkani tarkoitusta.

Läpivalaistuksessa hänen huomionsa kiinnittyi muovipussiin. Virkailija avasi matkalaukun ja osoitti pussin sisältöä, joka kieltämättä vaikutti erikoiselta. Kerroin patruunoilta näyttävän mustaruskean röykkiön olevan tyttäreni tuliaistoive, suomalaisia noitapillejä. Tarjosin miehelle maistettavaksi, ei huolinut. Laukku loksahti kiinni ja hän toivotti erittäin ystävällisesti ja leveä hymy huulillaan mukavaa lomaa ja toivotti tervetulleeksi toistekin.

Pia Rauhalammi