Pia Rauhalammin kolumni: Ihana ja kavala aurinko

Ensimmäisten aurinkoisten kesäpäivien koittaessa suuntasimme nuorina neiteinä joko maauimalaan tai Yyteriin. Mieluummin hiekkarannalle, koska siellä käsityksemme mukaan ruskettui paljon nopeammin. Kun päivän nauttii auringosta, illalla varmaan sukeltaa unten maille iho kauniin ruskeana. Terveen näköisenä, kuten sen ajan vanhemmilla oli tapana sanoa.
Varmuuden vakuudeksi jätimme aurinkovoiteet levittämättä, jotta säteiden teho olisi maksimaalinen. Nuoruuden innolla uskoimme ihon muuttuvan hehkeän suklaiseksi yhdessä päivässä. Halusimme lehtien julkkisten kaltaisiksi, näyttäviksi mimmeiksi.

Paluumatkalle lähdimme yleensä, kun ensimmäisen säteiden palvojan iho alkoi ikävästi oirehtia. Rusketuksen sijasta hipiä punehtui. Illaksi sovitut bailut saivat jäädä, sillä yksi toisensa jälkeen huomasi olevansa kukkean kesäneidon sijasta tuskaa tunteva raato. Iho kihelmöi niin, että kyyneleet tuppasivat silmiin.
Riehakkaiden suvibailujen sijasta olisimme voineet järjestää punaisten puolukoiden kokoontumisajot, joissa olisimme voivotelleet ja ladelleet ärräpäitä Suomen suven pahansuopuudesta.

Kokemuksista viisastuneina aloimme pikkuhiljaa napsia kauppojen hyllyiltä aurinkovoiteita matkaamme. Eivätpä nekään aina tuoneet odotettua tulosta. Joku meistä älyvaloista oli tietävinään, että tutkimusten mukaan suojakerroin putelin kyljessä tarkoittaa, kauanko tuotetta käyttäessä voi yhtä soittoa vaarattomasti loikoa säteiden kylvyssä. Päättelimme ajan tarkoittavan tunteja. Ihan maksimiin emme kyllä yltäneet kertaakaan.

Vuosien karttuessa ikä ja rypyt tekivät tehtävänsä ja tänä päivänä harva meistä Yyterin silloisista palvojista rentoutuu auringonpaahteessa tuntitolkulla. Nuorena ei mieti melanoomaa, eikä tulevia ikävuosia. Rusketuksen ihannoinnista käy kiittäminen Coco Chanelia, joka teki siitä muodikasta ja terveyden kiiltokuvan 1920-luvulla. Vaalea hipiä oli merkki tehdastyöläisyydestä, ja parempi väki vietti joutoaikaa auringossa säteiden alla.

Tämän lehden sivulla 16 kerrotaan Satakunnan Syöpäyhdistys ry:n kolmesta vastakoulutetusta kokemustoimijasta. He kaikki ovat sairastaneet syövän. Yhdellä heistä todettiin ärhäkkä metastasoitunut (levinnyt) melanooma intohimoisen auringonpalvonnan seurauksena, eikä toivoa juuri annettu. Suoranainen ihme tapahtui: hän elää ja on vaaleahipiäisenä onnellinen jokaisesta uudesta aamusta.

Pia Rauhalammi