Pitkän ruoppausuran erikoisin työrupeama

Raumalaisen Esa Koskisen ruoppaajat pelastavat uhanalaisia vuollejokisimpukoita Kirjurinluodon edustalta Kokemäenjoesta.

Rauman Lapista kotoisin oleva Esa Koskinen on tehnyt ammatikseen ruoppaustöitä jo reilun neljännesvuosisadan ajan, mutta pitkän uransa erikoisinta työrupeamaa hän sai odottaa viime viikkoon. Kysymyksessä oli Kokemäenjoen uhanalaisten vuollejokisimpukoiden pelastamisoperaatio Kirjurinluodon edustalla.
– Me nostamme Porin kaupungin ja Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimeksiannosta simpukat pohjamudan mukana ylös ja siirrämme tavaran simpukoineen edelleen yläjuoksulle, Koskinen selvittää.
– Samassa paikassa alkaa ensi syksynä Kokemäenjoen imuruoppaus, mikä tietäisi simpukoille armotonta lähtöä. Nyt tehtävä työ oli itse asiassa edellytys sille, että syksyn ruoppaus voidaan aloittaa, tietää Koskinen.

Halvaksi lystiksi ei vuollejokisimpukoiden pelastus- ja muutto-operaatiota voi luonnehtia, sillä Satakunnan Viikon saamien tietojen mukaan kysymys olisi jopa 100 000 euron urakasta. Varsinaiseen imuruoppaukseen rahaa on vastaavasti varattu noin 500 000 euroa.
– Siitäkin on tietysti jätetty tarjous sisälle, Koskinen paljastaa.

Esa Koskinen aloitti kaivinkoneyrittäjänä jo vuonna 1974, mutta kuivan maan työt saivat jäädä ruoppausten tieltä kokonaan jo 1990-luvun alussa. Tällä hetkellä Ruoppaus Koskisella on kalustona viisi kaivinkonetta ja kaksi dumpperia.
– Neljässä kaivurissa on ruoppauskäyttöön tarkoitettu 15-17-metrinen puomi, eikä normaaleita maa-koneita ole kuin yksi. Sekin kuitenkin liittyy oleellisesti ruoppaushommiin, sillä maissakin tarvitaan läjittäjää, valistaa Koskinen.

Ruoppausalan ammattilaisen kiireisintä sesonkiaikaa ovat keväät ja syksyt, kauneimmilla suvikeleillä koneet yleensä seisovat.
– Ruoppaukset mökkirannoissa joudutaan yleensä lopettamaan toukokuun puolivälissä ja niitä päästään jatkamaan vasta elokuussa. Kesällä ei töitä saa tehdä, sillä kukaan ei halua mökkinsä edustalle saven samentamaa vettä. Poikkeuksen tekevät tietysti aivan syvemmän meren rannalla sijaitsevat mökkirannat, missä vesi vaihtuu paremmin.
– Suurin osa meidän töistämme liittyy juuri mökkirantojen ruoppaukseen tai sitten veneväylien syventämiseen, käytännössä kaikki veden ääreen liittyvä, kuten esimerkiksi paalutukset ja laiturityöt käy. Teemme myös vedenalaisia louhintoja matalammissa vesissä, missä ei vielä tarvita sukeltajaa. Poraus onnistuu hyvin vielä kolmeen metriin asti ja panostukset tehdään sitten putkea pitkin, luettelee Koskinen.
– Tällä hetkellä työtilanne on selvästi parempi kuin vielä muutama vuosi sitten. Kaikesta näkee, että suomalaisilla menee vaihteeksi taas paremmin, hän vertaa.

Esa Koskinen paljastaa, että kesä 2016 oli käytännössä ensimmäinen kesä, jolloin hän pisti koko työporukkansa samaan aikaan kesälomalle. Sitä ei ole kuulemma vielä päätetty, tehdäänkö tänä kesänä sama toimenpide. Työntekijöitä Ruoppaus Koskinen Oy:llä on isännän itsensä lisäksi parhaaseen sesonkiaikaan puolenkymmentä.
– Keskikesällä kosteikot muodostavat ruoppausalan ammattilaisille yhden merkittävän työmaan. Umpeenkasvaneita järviä kaivetaan auki, joko silmänilon takia tai sitten niihin halutaan ohjata ravinteita Itämeren suojelua ajatellen. Myös linnut kaipaavat avovesialueita, selvittää Koskinen.

Esa Koskisen aloittaessa ruoppaustöihin erikoistumisen oli miehen työmaana käytännössä koko Suomi, nykyisin operoidaan pääsääntöisesti Pyhämaan ja Merikarvian välillä.
– Kauemmaksi lähtemisen esteeksi muodostuu käytännössä logistiikka. Ei tällaisia isoja vehkeitä kuljetella enää kovinkaan helposti lähimaakuntien ulkopuolelle, se tulisi asiakkaille ihan liian kalliiksikin, Koskinen perustelee.

SV ASKO TANHUANPÄÄ

Tuntematon