Porin Teatterissa jopa yleisöhissi

Matti Mäntylä, 71, on polleaa miestä esitellessään Porin Teatterin remontinjälkeistä ilmettä. Erityisen mielissään hän on aulan hissistä, joka kuljettaa yleisöä kahden kerroksen välillä.
Mies tuli taloon näyttelijäksi vuonna 1975 Vaasan kaupunginteatterista. Nyt Matti on periaatteessa eläkkeellä, mutta käytännössä ei. Hän on Porin Teatterisäätiön hallituksen puheenjohtaja, joten se jo osaltaan pitää hänet aktiivisena teatterilaisena.

Mäntylän syksyn velvollisuuksista mainittakoon teatterin 4. syyskuuta alkavalla avajais- eli juhlaviikolla ”Mitä sulle kuuluu – muistoja vuosien varrelta” -keskustelusarjan juontotehtävät teatterin kahvilassa.
Matin vieraaksi saapuu viikon aikana Porin Teatterin entisiä työntekijöitä. Haastateltava ja aihe vaihtuvat päivittäin.
Jännittävin päivä on perjantai 8. syyskuuta, jolloin vietetään kutsuvierasjuhlaa. Matin tehtävä hallituksen puheenjohtajana on vastaanottaa kutsuvieraat teatterinjohtaja Patrik Draken kanssa. Vieraat näkevät jo perjantaina Tukkijoella-näytelmän, joka saa ensi-iltansa seuraavana päivänä eli 9. syyskuuta.

– Olen ollut 55 vuotta teatterissa töissä, joten kaipuu lavalle on vahva, Mäntylä myöntää.
Viimeksi Matti nähtiin estradilla Tuntemattoman Sotilaan Sarastienä. Vähän aiemmin terveys reistaili miehen sairaalakuntoon ihan teho-osastolle saakka.
– Olen sanonut Tuntematon Sotilas -näytelmän parantaneen minut. Kertaakaan en jättänyt harjoituksia väliin. Koin kuntoutuneeni sodassa, työn merkeissä, mies veistelee.

Palataan vuoteen 1975, jolloin Matti astui ensimmäisen kerran Porin Teatterin pääovesta sisälle. Hän kuvailee Porin olleen yksi maamme johtavista teattereista, joten hän harppasi ovesta iloisin mielin.
– Tänne oli upea tulla. 1880-luvulla valmistunut renesanssirakennus loi sellaisen ”tämähän on oikea kunnon vanhanajan teatteri” -mielikuvan. Katsomon ja näyttämön suhde oli ja on yhä oikea. Esimerkiksi Helsingin Kaupunginteatterissa näyttämön ja katsomon välinen etäisyys on satoja metrejä.

Myös vuonna 1974 valmistuneen pienen eli uuden puolen pukuhuoneet ja suihkut jäivät Matin mieleen. Ne olivat luksusta. Esimerkiksi edellisissä työpaikoissa Tampereella ja Vaasassa ei vastaavista peseytymistiloista ollut puhettakaan.
– Nyt Porissa on näyttelijöille oikein oma sauna. Se valmistui vuosi sitten pienen puolen remontin yhteydessä, Matti Mäntylä sanoo innostus ja ylpeys äänessään.

Matti korostaa, että remontin lähtökohtana oli palauttaa rakennukseen vuoden 1884 alkuperäinen väritys. Näin saatiin esiin teatterin vanhanajan henki ja taika jo väreissä.

Pia Rauhalammi