Räiskyvä punapää rakastaa maaseudun rauhaa

Kristiina Kojo heittää päälleen lämpimän turkin ja astuu tuulen tuivertamaan pihapiiriin. Tarhassa haukkuvat näyttely- ja metsästyskoirat, ajokoiraveljekset Roope ja Roki. Ne ovat Kristiinan ja avopuolisonsa Esko Hellstenin ”pojat”.
Näyttävä turkki on kalastusta ja metsästystä harrastavan Eskon lahja puolisolleen. Turkiksista on viime päivinä puhuttu julkisesti paljon, mutta Kristiina ei kohuista piittaa.
– Nämä turkikset ovat metsästä, eivätkä tarhakasvatettuja, hän perustelee asuvalintaansa.

Kristiina ylitti runsas kuukausi sitten yhden tärkeän virstanpylvään. Hän täytti 65 vuotta ja aikoo jättää kesällä leipäpuunsa Porin seudun kansalaisopistossa. Kristiina työskentelee kielten suunnitteluopettajana ja opettaa espanjaa.
– Viimeinen työpäiväni on ennen kesälomia. Aion juhlistaa sitä yhdessä työkaverieni kanssa. Puolisoni Esko on ollut jo vuosia eläkkeellä kirvesmiehen töistä. Edessä on suuri elämänmuutos, kun jäämme molemmat kotiin.

Pari on tavannut toisensa Porissa baarissa Eskon juhliessa 50-vuotispäiviensä jatkopäiviä heinäkuussa toistakymmentä vuotta sitten. Seuraavana päivänä Esko soitti Kristiinalle treffit mielessään. Molemmilla oli takana eletyt avioliitot ja muut suhteet. Yhteinen sävel löytyi nopeasti ja nykyiseen kotitaloon Luvialle he muuttivat vuonna 2005.
Kristiina palasi avoliiton myötä kotikuntaansa, sillä hän on syntyisin luvialainen. Vanhemmat Eine ja Vilho Kaikkonen asuivat Muuvinmäessä muutaman kilometrin päässä Kristiinan nykyisestä kodista. Neljä vuotta nuorempi pikkusisko Raija syntyi Porissa, jonne perhe muutti isän saatua ylikonemestarina töitä Outokummulta.

– Asuimme Metallikylässä Väinölässä tehdaslaisten talossa. Sieltä muutimme isän työn perässä Kemiin. Kirjoitin ylioppilaaksi Kemin yhteiskoulusta vuonna 1970. Olemme luokkalaisteni kanssa pitäneet jo kolme luokkakokousta, elokuussa viimeksi. Sovimme juhlivamme Riemuylioppilasjuhlat vuonna 2020. Silloin tulee kuluneeksi 50 vuotta valkolakeistamme. Toivottavasti pysymme terveinä ja saamme juhlamme, Kristiina haaveilee ja vilkaisee ulos keittiön ikkunasta.
Koirien kaveriksi on saapunut punertavan kirjava kissa. Veljekset alkavat rähinän. Ne eivät ilmiselvästi välitä nähdä muita lemmikeitä varastamassa Kristiinan huomiota.

Ammatinvalinta oli selvä jo pikkutyttönä. Kristiina kirjoitti 10-vuotiaana omaan ystäväkirjaansa haluavansa isona kielten maisteriksi. Hänen silmänsä alkavat säkenöidä, kun hän puhuu vieraan kielen oppimisesta. Nuoret hallitsevat sen kuin itsestään, mutta moni aikuinen ei meinaa uskaltaa suutaan avata. Jos avaakin, ensin kääntää mielessään lauseet vieraalle kielelle, ettei vaan sano mitään väärin.
– Ujous ja kainous roskakoriin. Siitä se lähtee, harjoittelemalla, puhumalla ja tekemällä ihminen oppii. Matkoillakin paikalliset nauttivat, kun turistit juttelevat, vaikka vain muutaman sanan. Älä missään nimessä ala kääntää lauseita, tai tilanne on suun avattuasi jo iloisesti ohi.

Kristiina-opettaja vinkkaa ottamaan kirjan käteen ja lukemaan sitä tai kuuntelemaan cd:tä. Puhutusta tai luetusta ei tarvitse ymmärtää jokaista sanaa. Riittää, kunhan oppii ymmärtämään kokonaisuuden.
– Sanakirjaa ei plarata, eikä virheitä pelätä. Ole rohkea ja usko itseesi. Mene peilin eteen ja hoe vaikka aamuin illoin kymmenen kertaa: ”Osaan ja pärjään ja olen hyvä”. Sen jälkeen aivan varmasti pärjäät matkoillasi ja uskallat avata suusi, Kristiina kannustaa.

Eläkepäivillään hän aikoo nähdä maailmaa enimmäkseen omin päin muualla kuin turistirysissä. Eskolla on Eskon harrastukset, koti ja koirat hoidettavina.
– Kaipaan valoa ja vähän lämpöä. En ole kuitenkaan helleihmisiä. Tällä hetkellä minua kiehtovat Australian Vanuatu, Bali ja lähimatkana Espanjan Malaga ja Barcelona.

Mikä on parasta elämässäsi?
– Oma koti ja avopuoliso Luvialla, lähisuku, tavallinen arki. Se, kun voi kömpiä iltaisin omaan sänkyyn. Mitä sitä ihminen muuta kaipaa. Ai joululahjatoive? Oikeastaan ei minulla ole. Jos jotain on pakko sanoa, niin lahjakortti kauneushoitolaan tai kampaajalle on tervetullut, Kristiina saa puristetuksi, oikeastaan miettimättä.

INFO:
Kristiina Kojo:
• Syntyjään luvialainen.
• Lapsuudenperheessä äiti, isä ja pikkusisko Raija.
• Isä ylikonemestari, äiti kotirouva, myöhemmin myyjä.
• Avopuoliso Esko Hellsten, jälkikasvu Petri, 38.
• Harrastaa kuntosalia, jumppaa ja koiranäyttelyjä.
• Remontoi puolisonsa kanssa rintamiestaloa.
• Jää kevätkauden jälkeen eläkkeelle Porin seudun kansalaisopistosta.
• Lupaa ostaa älypuhelimen ja pitää ystäviinsä yhteyttä mm. facebookin kautta.

Pia Rauhalammi