Rankkuri etsii Daisylle uutta kotia

Jaakko Rainiola kävelyttää hihnanpäässä terhakkaan näköistä pystykorva Daisya. Sen hän haki kerrostalosta Porista parisen viikkoa sitten pitovaikeuksien takia.
– Koiran haukkuminen häiritsi muita talon asukkaita. Täällä maaseudulla se on parantanut tapansa. Se ei hauku juuri lainkaan. Mitä nyt muiden koirien kanssa ”juttelee”, laajan alueen rankkurina työskentelevä Rainiola, entinen kapiainen, selvittää tyytyväisenä.

Löytöeläinhoitola sijaitsee vuonna 1991 rakennetussa Koiratalossa Porin Söörmarkussa. Sen pihassa on suuri aidattu ulkotarha sekä seitsemän erillistä koirayksiötä, aidattuja nekin.
– Karkulaisten ja Daisyn kaltaisten uutta kotia etsivien koirien lisäksi luokseni tuodaan hoitokoiria esimerkiksi omistajan lomamatkan ajaksi. Suureen tarhaan voidaan laittaa kaksi saman perheen koiraa. Yksiöt tehtiin tappeluiden välttämiseksi. Osa koirista voi olla koviakin nahistelemaan keskenään, kuten tuo Daisy ja 5-vuotias Mimosa, jolle myös etsitään kotia, Rainio-la viittoo tarhan suuntaan.

Mimosa on Savosta. Se saapui löytöeläinhoitolassa työkokeilussa olevan Johanna Hautamäen tuomana. Savolaissyntyinen Johanna asuu Rainiolan naapurissa ja pelasti koiran, josta haluttiin pitovaikeuksien takia eroon.

Jaakko Rainiolan rankkuriura alkoi Porin kanssa vuonna 2010. Hän oli vastikään lopettanut oman kennelin, mutta säilyttänyt tilat. Yhteistoiminta-alueen myötä vuonna 2011 hän sai hoitaakseen myös Ulvilan, Nakkilan, Harjavallan, Luvian ja Eurajoen karkukoirat parempaan talteen. Vuonna 2014 mukaan liittyi Pomarkku.
– Joskus joku tuo kiinniottamansa karkurin tänne, mutta yleensä minulle soitetaan ja noudan sen. Jos koira on sirutettu, soitan omistajalle. Mikäli sirua ei ole, soitan Karkurit.fi -sivustolle.

Jos kukaan ei karkulaista kaipaa, Jaakko Rainiolan allekirjoittaman sopimuksen mukaan koira siirtyy hänelle.
– Luonnevikaiset koirat lopetetaan. Muille yritän löytää uuden omistajan, kuten Daisylle ja Mimosalle. Myyntihinta on 200 euroa. Se kattaa pienen osan aiheutuneista hoitokuluista.

Kevät on vuodenajoista vilkkain, viime kevät oli huippu. Rauman seudulta haettiin toistakymmentä koiraa, osa pitovaikeuksien tai omistajan sairauden takia.
– Sain niille kaikille uuden kodin. Vanhin oli monirotuinen, Daisyn tavoin 8-vuotias. Iäkäs pariskunta oli menettänyt koiransa ja poikkesi tänne. He ihastuivat siihen vanhimpaan ja sanoivat onnellisina: ”Ehkä se elää niin kauan kuin mekin”.

Pia Rauhalammi