Tässä on Porin vanhin talo

Uusimmat tutkimukset varmistavat nykyisen Yhteisökeskuksen talon Porin vanhimmaksi rakennukseksi.

Palovakuutusten uudelleen avaaminen paljasti taannoin historiassa köyhäintalona toimineen nykyisen Yhteisökeskuksen talon Porin ytimessä kaupungin vanhimmaksi kokonaan säilyneeksi rakennukseksi. Taloa on vanhana kyllä pidetty, mutta nyt se voidaan varmuudella sanoa.

Rakennustutkija Liisa Nummelin Satakunnan museosta huomauttaa, että palovakuutusasiakirjoista voidaan todeta aina sen ajan olemassa oleva tilanne. Talon rakennusvuodeksi varmistui 1815.
Se, ettei talon oikea valmistumisvuosi ollut aiemmin selvillä, johtui aikoinaan tehdyn inventoinnin aikaisesta väärästä tulkinnasta. Asiapaperit avattiin uudelleen.
Talo muuttui hiljan ajankohtaiseksi, kun puuosaan kiinni vuonna 1915 rakennetussa tiilisessä ns. putkaosassa todettiin vesivahinko ja kaupunki ryhtyi punnitsemaan vanhan, kerrostalojen ympäröimän kiinteistökokonaisuuden purkamista. Museo antoi suunnitelmista lausuntonsa. Museon edustus ja Porin virkamiesjohto ovat neuvotelleet viime päivinä aiheesta. Nummelin on ymmärtänyt, että talon ikäarvo tiedostetaan tänään muuallakin kuin museolla. Ratkaisu on silti yhä avoin.

Vanhimmaksi rakennukseksi todettiin nimenomaan Isolinnankadun varrella oleva kiinteistömassan puinen osuus.
– Ulkoasu on hieman muuttunut, mutta rakennuksen mitat eivät.
Talon kadunpuoleisia ikkunoita ja ulkovuorausta on hieman muutettu. Rakennuksen katon muodot ovat alkuperäiset.
– Talon ikäkauden huomaa myös matalasta kivijalasta, hän jatkaa.

Vajaan 200 neliön yksikerroksinen puutalo toimi vuodesta 1815 aina 1880-luvun lopulle kaupungin köyhäintalona. Vuodesta 1888 siinä toimi 5. osan poliisivartiokonttori ja vuodesta 1899 Porin poliisilaitoksen päämaja. Poliisin keskuksena rakennus toimi aina vuoteen 1961, jolloin uusi poliisitalo rakennettiin radan varteen.
– Porin kaupunki oli talon rakennuttaja ja on ollut omistaja koko ajan, Nummelin juttelee.

Rakennustutkija Nummelin pohtii, että tuskin vanhimmaksi taloksi todetusta matkailuvalttia syntyy, mutta tarinoiden aiheena se toimii.
– Viidennessä osassa voi olla vanhempia rakennuksia, mutta jos jotain on säilynyt, on vain osia. Ei mitään kokonaista rakennusta, Liisa Nummelin tarkentaa.
Talon purkaminen asuntorakentamisen tieltä oli esille edellisen kerran 1990-luvun puolivälissä.
– Jotenkin se silloin jäi tekemättä, ehkä siinä oli silloin kaupungin omaa toimintaa.

Talon lähihistoriaa:
Puuosa toimi vuodesta 1968 nuorisolautakunnan nuorisotiloina. Vuonna 1990 tila oli nuorisoasemana. Vuodesta 2008 se toimi psykososiaalisena keskuksena.
Lopullisesti toiminta nuorisoasemalla loppui keväällä 2010.

Jukka Silvast