Tervanpolttoa leppoisassa kesätunnelmassa

Preiviikin nuorisoseuran puheenjohtaja Kari Rantala näki pienenä poikana, kun isä poltti kotitarpeiksi tervaa. Siitä syntyi ajatus kokeilla itsekin tervanpolttoa.
Niin alkoi kyläläisten tervaprojekti.
– Kun ensimmäinen koepytty onnistui yli odotusten, innostus kasvoi, Rantala kertoo.
Yksissä tuumin päätettiin pitää kesäinen tapahtumapäivä tervanpoltosta. Sopivat pihkaiset puut kerättiin jo keväällä. Paikaksi valittiin oma kokoontumispaikka, Jukolan talo Preiviikintien varrella. Preiviikin VPK saatiin mukaan vastaamaan paloturvallisuudesta ja ensiavusta.

Niin viime torstaina kesäisessä säässä kerääntyi väkeä Jukolan pihamaalle.
Hiekkakasaan rakennetun tervanpolttopaikan päällä kuumotti tervatynnyri. Sen putkesta nousi sakea höyry, toisesta tippui terva ämpäriin. Lisämausteena sai tynnyrin päällä keitettyä pannukahvia ja paistettua makkaraa.

Rakennuskulttuuritalo Toivon intendentti Tuulikki Kiilo piti tilaisuudessa esitelmän tervan historiasta. Hän kertoo muistavansa omasta lapsuudestaan tervahaudan Pomarkusta.
– Terva on osa myyttistä suomalaista kuvastoa. Kaikki tunnemme sanonnan: Jos ei sauna, viina ja terva auta, niin tauti on kuolemaksi, Kiilo sanoi.
– Tervaa tarvittiin vähän kaikkialla: rekiin, kärryihin, köysiin, tropiksi, työkaluihin, ihonhoitoon, eläinten iho-ongelmiin, sorkkiin, puukattoihin...
Suurin tervankäyttäjä oli puulaivojen aikakaudella laivanrakennus. Metsäinen Suomi nousi merkittäväksi tervantuottajaksi, kun Keski-Euroopasta alkoi puuvaranto huveta.
– Jo 1500-luvulla Suomesta vietiin tervaa. Suurtuotanto alkoi 1600-luvulla, jolloin tervakauppa Hollantiin ja Englantiin kasvoi merkittävästi. Oulu kasvoi 1700-luvulla yhdeksi maailman suurimmista tervasatamista.
Satakunnan tervantuotannostakin löytyy merkintöjä. Kiilo kertoi, että Kullaa oli merkittävin tervantekopaikka. Myös Pomarkku, Säkylä, Merikarvia löytyvät lähteistä.
– Löysin myös maininnan vuodelta 1637, jossa Pietniemen herra valittaa, että preiviikiläiset olivat vieneet metsästä hänen tervaksiaan. Eli täälläkin on tervaa tehty. Tervaa tehtiin kylillä omaan käyttöön ja usein se oli myös oheiselinkeino.
Tänä päivänä tervaa tarvitaan muun muassa kirkkojen paanukattoihin, puuveneisiin ja pihakalusteisiin. Sitä käytetään myös löylytuoksuna, ihonhoidossa ja hyttyskarkotteena.

Tervaa on poltettu suurissa tervahaudoissa sekä pienemmässä mittakaavassa erilaisissa uuneissa tai padassa. Preiviikin tapahtuman tynnyripoltto muistutti patatervan tekoa.
Tynnyri täytettiin erittäin tiheästi tervapilkkeillä. Tulen päällä suojakuoressa sijainneen umpitynnyrin hapettomassa tilassa terva irtosi puusta. Tynnyristä lähti kaksi putkea, joita pitkin höyry ja terva tulivat ulos. Jäljelle jäi polton jälkeen puhdasta puuhiiltä.

Sanna Jääskeläinen