Tiistaisin aina ylös torniin

Porin Raatihuoneen tornista yli 160 vuotta aikaa ohikulkijoille näyttänyt kello on karhukaupungin julkisista aikaraudoista ehdottomasti se kuuluisin. Tunnetun ilmajokelaisen kellosepän Juho Yli-Könnin vuonna 1853 valmistaman kellon kunnosta on pitänyt jo reilut 44 vuotta huolta porilainen kelloseppä Harri Niinikoski.

Reilun viikon päästä tornikellon jälleen talviaikaan siirtävä Niinikoski aloitti neljään ilmansuuntaan aikaa näyttävän kellon vetämisen ja hoidon kesällä 1973. Aluksi Niinikoski kiipesi kellotorniin työskennellessään kelloseppä Matti Syväsalmen liikkeessä ja myöhemmin itsenäisenä yrittäjänä toimiessaan.
– Raatihuoneen tornikellon huolto ja ylläpito on jo vuosikymmeniä ollut säännöllistä. Toimenpiteet vaihtelevat, mutta nousen torniin aina tiistaisin – siinä aamukuuden ja -seitsemän välillä. Mikäli kyseessä on kellon tavallinen rutiinitarkastus, siitä selviää 20 minuutissa, kertoo Niinikoski.

Carl Ludvig Engelin suunnitteleman uusklassisen rakennuksen huipulla sijaitseva tornikello toimii vetämisen jälkeen aina viikon.
– Mikäli tiistaipäivälle osuu jokin pyhä, niin silloin käyn vetämässä kellon etukäteen. Jälkikäteen se ei enää onnistu, sanoo Niinikoski.
Niinikoski selventää operaation yksityiskohtia.
– Kello vedetään veivillä. Koneiston 70 ja 50 kilon käyntipainot nostetaan ylös ja ne laskeutuvat aina tasatunnin lyödessä pienen pykälän alaspäin. Viikkoa myöhemmin laskeutuneet painot täytyy jälleen käydä nostamassa ylös, valistaa Niinikoski.

Lokakuun lopussa on edessä jälleen pari kertaa vuodessa tapahtuva operaatio. Valtakunnassa siirrytään taas talviaikaan. Se tietää Niinikoskelle ylimääräistä keikkaa Raatihuoneen torniin.
– Suomessa siirryttiin ensimmäisen kerran kesäaikaan maaliskuussa 1981. Kellonsiirrosta tuli Porissakin iso tapahtuma. Se keräsi 35 vuotta sitten paikalle aamukahdelta niin tavallisia kadunkulkijoita kuin mediaakin. Nykyisin käyn siirtämässä viisareita vasta sunnuntaiaamuna. Silloin yleisönä ovat yleensä vain Raatihuoneella majailevat naakat, jotka kurkkivat sisään tornin pyöreistä ikkunoista, sanoo Niinikoski.

Kellotornissa aamuhämärissä työskentely ei välttämättä sovi Niinikosken mukaan heikkohermoisimmille.
– Naakkojen liukuessa pitkin peltikattoa kummituksiin uskovia saattaa hirvittää, naurahtaa 64-vuotias kelloseppä.

Kurjat säätkään eivät estä kelloseppää nousemasta korkealle torniin.
– Saan kuitenkin työskennellä sisätiloissa. Talvella pakkanen tuntuu kuitenkin tornissa ja kesällä puolestaan helle. Sateet eivät minua haittaa, mutta ukkossään noustessa työskentelyssä on omat riskinsä. Salaman osuessa kuparisiin osoittimiin voi käydä huonosti, korostaa Niinikoski.

Niinikoski kertoo onnistuneensa aina siirtämään kelloa oikeaan suuntaan.
– Nyrkkisääntönä itselläni on, että siirrän kelloa kohti juhannusta. Kesäaikaan siirryttäessä nopeutan kellon kulkua ja talviaikaan siirryttäessä pysäytän kellon tunnin ajaksi, kertoo Niinikoski.

Satoja tunteja Porin Raatihuoneella viettänyt Niinikoski tuntee kellontornin kuin omat taskunsa.
– Nykyisin reitti ylös torniin on jo valaistu. Jos sähköt jostain syystä katkeaisivat, osaisin liikkua tutuissa portaissa vaikka pilkkopimeässä.

Ammattitaitoisen huollon ja ylläpidon ansiosta Raatihuoneen iäkäs ajannäyttäjä on erittäin hyvässä kunnossa. Viimeisin suurempi operaatio tornikellolle tehtiin vuosi sitten. Silloin muun muassa korjattiin kello viisareita.
– Kello oli tuolloin kahden viikon ajan pysähdyksissä, sanoo Niinikoski.

Kellon kunnossapito on Niinikoskelle kunnia-asia.
– Haluan huolehtia säännöllisesti kellokoneiston öljyämisestä sekä puhdistamisesta. Varsinkin puhtaanapito kuuluu tärkeänä osana kellon viikoittaisiin huoltotoimenpiteisiin, korostaa Niinikoski.

Kellon rukkaaminen kahdesti vuodessa jakaa ihmisten mielipiteitä. Niinikoskea kesäaikaan siirtyminen ei häiritse.
– Päinvastoin. Pidän siitä, kun saamme siirron ansiosta lisää päivänvaloa myös iltaan.

Niinikoski on Raatihuoneen tornissa näköalapaikalla.
– Olen vuosien varrella ottanut paljon valokuvia tornista ja jopa napannut videoitakin. Ylhäältä on ollut hienoa seurata, miten Pori on kehittynyt ja kaupunkimaisema muuttunut. Oli myös upea juttu, kun Raatihuoneen huonoon kuntoon joutuneet patsaat saatiin vihdoin ehostettua, kiittelee Niinikoski.

Kellot katoavat katukuvasta

Tavallisten suomalaisten elämään kello alkoi vaikuttaa keskeisemmin vasta 1800-luvun loppupuoliskolla teollistumisen ja rautateiden myötä. Vuosisadan loppuun mennessä taskukellosta oli tullut jokamiehen varuste.
Omien henkilökohtaisten aikarautojensa lisäksi kansalaiset seuraavat aikaa julkisista kelloista. Porissa tunnetuimmat julkiset ajanmittauslaitteet ovat Raatihuoneen tornikellon lisäksi kauppatorin digitaalinen kello, Keski-Porin kirkon kello sekä linja-autoaseman julkisivun isoviisarinen aikarauta.
– Porin katukuva on kellojen osaltakin muuttunut vuosien varrella melkoisesti. Ennen porilaisilla kello- ja kultasepänliikkeillä oli omat kellonsa. Ajannäyttäjiä oli runsaasti, ja ne olivat yleensä myös ajassa. Tänä päivänä tilanne on toinen ja kellot ovat katujen varsilla huomattavasti harvemmassa, sanoo kelloseppä Harri Niinikoski.

Normaali- eli talviaika alkaa 30.10. Kesäaika päättyy ja talviaika alkaa siten sunnuntaiaamuna kello 4. Kelloja siirretään silloin tunti taaksepäin kello 3:en. Talviaika päättyy ja kesäaika alkaa sunnuntaina 26.3.2017.

Vesa-Pekka Järvelä