Tunnen nyt olevani vahvempi ihminen

Pienen ikänsä duracell-pupuna paikasta toiseen viuhtonut Vesa ”Vesu” Uusi-Kilponen joutui kaksi vuotta sitten huomaamaan, että elämä on rajallinen ja tulevaisuus kiinni muustakin kuin vain omasta tekemisestä.
Keuhkoveritulppa ja sydämen vajaatoiminta veivät perusterveenä itseään pitäneen miehen sairaalaan useammaksi viikoksi ja toipuminen kesti lopulta lähemmäs vuoden päivät.

– Ihan viime tingassa onneksi huomattiin, että sydän ei saa tarpeeksi verta. Olen taistelijaluonne, mutta jossain vaiheessa aloin jo itsekin ajatella pahinta. Pyysin jopa velipoikaa tekemään puolestani testamentin sen varalle, jos en enää palaa.
– Lääkärit pystyvät onneksi tekemään ihmeitä. Aikani Porissa ja Raumalla sairaalavuoteessa maattuani opettelin uudelleen liikkumaan ja pikku hiljaa alkoi virtakin taas palata. Puolen vuoden jälkeen pystyin sitten lopulta palaamaan Espanjaan. Sekin oli ehtinyt käydä mielessä, että minusta ei ole ikinä enää bisneksiä hoitamaan.
– Tunnen olevani nyt selkeästi vahvempi ihminen, mitä olin ennen sairastumistani. Sen opin, että itsensä täysin terveeksi tuntevan ihmisenkin olisi hyvä varautua pahimpaan. Elämä on arvaamaton, mistä syystä läheisten olisi hyvä tietää, miten asiat on hoidettu. Omassa päässäni liikkuu kuitenkin koko ajan niin paljon uusia ideoita, että kaksi vuotta sitten tehty testamentti on jo viraton, Uusi-Kilponen sanoo.

Palataan ajassa hetkeksi 37 vuotta taaksepäin, vuoteen 1979. Tuosta vuodesta alkoi Raumalla tarina, joka jatkuu nyt Aurinkorannikolla. On jatkunut jo täydet kymmenen vuotta – kysymys on Fuengirola.fi-nimisen suomenkielisen kaupunkilehden tarinasta.

Vuonna 1979 sähkömiehenä leipänsä ansainnut Vesa Uusi-Kilponen päätti perustaa kahden ystävänsä eli Kari Värjyn ja Jouko Kallilan kanssa Raumalle ilmaisjakelulehden, Uuden Rauman. Hyvin liikkeelle lähtenyt lehti myytiin viisi vuotta myöhemmin Lehtimiehille, ostettiin takaisin, kun seuraavat viisi vuotta olivat kuluneet ja myytiin uudelleen vuonna 1995, nyt paikalliselle seitsenpäiväiselle.
– Minulle lyötiin päälle kilpailukielto, joka esti uuden kaupunkilehden perustamisen Rauman talousalueelle. Kun sitten hankimme vaimon kanssa vuosituhannen alussa asunnon Fuengirolasta, tuli heti mieleen, että täällä olisi tilaa ja myös sosiaalinen tilaus viikoittain ilmestyvälle suomalaiselle lehdelle. Lopullinen päätös tehtiin, kun tapasin Pekkarisen Antin ja Kivelän Pekan. Vuonna 2006 ensimmäisen kerran ilmestyneessä Uusi Fuengirola -lehdessä yhdistyivät useamman ihmisen vahvuudet, Uusi-Kilponen muistaa.
– Se ei ollut lopultakaan kovin suuri yllätys, että lehti lähti vetämään. Täällä yksittäinen lehti elää monestakin syystä pidempään kuin Suomessa, siitä haetaan oikeasti tietoa tulevista asioista. Lähtökohta oli, että lähdemme tekemään kaikille sopivaa lehteä ja siinä on mielestäni myös onnistuttu, Vesu miettii.

Uusi-Kilponen myöntää digitalisoituneen maailman vaikuttavan lehden tekemiseen myös Aurinkorannikolla. Facebook ja some yleensäkin vie niin lukijoita kuin mainoseurojakin, mutta toistaiseksi on pärjätty hyvin.
– Yksi asia ei onneksi muutu eli ihminen itsessään. Onnistuminen on viime kädessä kiinni siitä, miten toisen ihmisen otat. Minä koen olevani siinä hyvä samoin kuin on Antti ja asiaan on kiinnitetty huomiota myös uutta väkeä palkattaessa. Metsällä on tapana vastata niin kuin sinne huudetaan.

Uusi-Kilposen ja Pekkarisen yritysryppääseen kuuluu nykyisin jo paljon muutakin kuin pelkkä lehti. Kaksikko pyörittää omassa Centro Finlandia -nimisessä kiinteistössään lehden lisäksi kolmea ravintolaa, matkatoimistoa ja sieltä löytyy myös aito suomalainen sauna. Lisäksi Vesu ja ”Pizza” Pekkarinen ovat vahvasti mukana Fugefest-nimisen musiikkitapahtuman järjestelyissä.
– Ajatuksia uusista kuvioista on vaikka miten paljon. Tällä hetkellä tutkitaan mahdollisuutta lisätä omistuspohjaa, jotta voisimme panostaa lisää kiinteistöpuolelle, Uusi-Kilponen miettii.
Espanja on Suomeen verrattuna EU:n osanakin edelleen byrokratian luvattu maa, mutta lehden tekemiseen tilanne ei ole Uusi-Kilposen mukaan juurikaan vaikuttanut. Toista on esimerkiksi rakennusprojektien kanssa, sillä pahimmillaan työmaalla voi olla erilaisia tarkastajia jopa enemmän kuin rakennusmiehiä.
– Byrokratia on kova, mutta se on sama kaikille. Yhteiskunta ottaa pienistäkin projekteista omansa erilaisten lupien kautta. Suomalaisilla on täkäläisissä tavoissa oppimista varsinkin, jos lähtee liikkeelle sillä ajatuksella, että Espanjassa kaiken täytyy tapahtua helpommin kuin kotona Suomessa, tiivistää Uusi-Kilponen.

Suomalaisille on Uusi-Kilposen mukaan kuitenkin selkeää hyötyä siitä, että Aurinkorannikolla voi melkein minkä tahansa palvelun hoitaa omalla kielellään. Kaupungintalon byrokraattien kanssa asioidessa on hyvinkin espanjaa puhuvan suomalaisen kuitenkin paras turvautua natiivin apuun.
– Täkäläinen suomalaisyhteisö on kuin Peyton Place, jossa kaverista on totuttu pitämään myös huolta. Yhteisöllisyys täällä on ihan eri tasoa, mitä se on esimerkiksi Raumalla, hän vertaa.
– Jos minä tänne vielä jotain Suomesta haluaisin saada, niin suomalaisen pankin. Se helpottaisi asioiden hoitoa monella tapaa, Uusi-Kilponen heittää.

Vesa Uusi-Kilponen sanoo olevansa kaikin puolin elämäänsä Espanjassa tyytyväinen mies. Lähtökohtaisesti leppoisat kelit antavat kiireiselle yrittäjällekin erinomaisen mahdollisuuden aktiiviseen liikuntaan. Vesun ja vaimonsa Marken tapaa käytännössä melkein joka päivä Fuengirolan läheisiltä vuoripoluilta lenkillä Valle-koiran kanssa ja vähintään kerran viikossa pariskunta suuntaa myös golf-kentällä.
– Jos olen rehellinen, niin lapsia ja lapsenlapsia, joita on nyt jo viisi, tulee välillä ikävä. Heidän takiaan vietämme yleensä jouluajan Suomessa ja kesällä olemme sitten mökillä useamman kuukauden yhteen menoon, Uusi-Kilponen paljastaa.

ASKO TANHUANPÄÄ

Tuntematon