Työpäivät vaihtuvat eläkeläisen elämään

Kunnanjohtaja Kalevi Virenin läksiäiskahvit juotiin torstaina 12. tammikuuta Nakkilan kunnantalolla. Perjantaina hän tyhjensi tutuksi tulleen työhuoneensa tavaroistaan. Sanoi morjes talolle ja henkilökunnalle, asteli lomille ja eläkepäiville.
Satakunnan keskussairaalan pääovella Kalevin vieressä valokuvattavana seisoo S-ryhmän ravintoloissa ja toiminnoissa pitkän elämäntyön tehnyt aluemyyntipäällikkö Kelpo Ahola. Hän jää vapaaherraksi 10.3. ja siitä edelleen eläkkeelle työn juhlana eli vappuna 1. toukokuuta.

Kaksikon ensiparkaisu kuultiin Satakunnan keskussairaalan synnytyssalissa huhtikuussa 1954. Kelpo syntyi 18. päivä noormarkkulaisen perheen kolmanneksi lapseksi.
– Koti oli sähkötön maalaistalo Kairilassa. Molemmat vanhempani työskentelivät kotitilalla. Kaikkiaan meitä lapsia syntyi neljä eli meitä on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä, Kelpo selvittää.
Kalevi syntyi neljä päivää myöhemmin eli 22. huhtikuuta vanhempiensa ainoaksi lapseksi. Perhe asui maalaistaloa Nakkilan Tattarassa. Hyötyeläiminä oli karjaa ja kanoja.

Molemmat pojat opastettiin pienestä pitäen työntekoon. He toimivat tahoillaan apulaisina pelloilla lannanlevityksessä, heinätöissä, missä milloinkin käsiä tarvittiin.
Kalevin koulutie kulki lähellä sijaitsevaan Tattaran kansakouluun, sieltä Nakkilan yhteiskouluun, Porin kauppaoppilaitokseen ja Tampereen yliopistoon.

Kelpolla oli matkaa Kairilan kansakouluun viitisen kilometriä ja Noormarkun kansalaiskouluun peräti 30 kilometriä. Linja-autopysäkki sijaitsi viiden kilometrin matkan päässä kotoa.
– Ihan mukavat muistot lapsuusajoista on. Hankikantoja pitkin potkuteltiin kelkoilla välimatkat tai kahlattiin lumessa. Syksyisin ja keväisin mentiin kävellen tai pyörällä, Kelpo tuumii nostalgisesti.

Kalevin sisarusten puuttumista paikkasivat naapurustossa asuvat serkut. Molemmat miehet sanovat lapsuudesta jääneen erittäin myönteinen kuva. Nakkilan suunnasta ostoksilla käytiin Porissa ja Kairilasta pääosin Pomarkussa. Yleensä joku sukulainen tai naapuri otti mukaan reissuun. Kulkuvälineenä saattoi olla maitoauto tai bussi.
– Lapset pääsivät aikuisten mukana ihmettelemään Poriin suurta maailmaa. Erityisesti mieleen ovat jääneet kauppahallin hienot putiikit, Kalevi ja Kelpo kuvailevat.
Lapsuusmuistoissa olisi vierähtänyt päivä jos toinenkin. Oli toppuuteltava miehiä ja siirryttävä ajassa eteenpäin. Kukaan ei osaa kertoa, ovatko Kalevi ja Kelpo kenties tavanneet vauvalassa keskussairaalassa, mutta ainakin myöhemmin tiet ovat kohdanneet Nakkilassa, jonne Kelpo muutti vuonna 1982. Hän avioitui nakkilalaisen Eeva-Liisa Palmun kanssa. Kelpo innostui kokoomuksen riveissä kunnallispolitiikasta ja valittiin muun muassa kunnanhallitukseen ja -valtuustoon.
Kelpo on tehnyt elämäntyönsä Satakunnan Osuuskaupassa. Hän aloitti piccolona vuonna 1972 ja jää eläkkeelle aluemyyntipäällikkönä. Ammattiopintonsa hän on suorittanut S-ryhmän Jollas Instituutissa. Suunnitelmissa on tarjota eläköitymiskahvit työkavereille ja erityisasiakkaille.

Kalevi puolestaan avioitui porilaisen Tuula Viitaniemen kanssa ja aloitti Nakkilan kunnantalolla työuransa vuonna 1982 toimistosihteerin sijaisena. Pari vuotta myöhemmin hänet valittiin kunnansihteeriksi ja vuonna 1996 kunnanjohtajaksi.
– Olin mukana valitsemassa Kalevia kunnan pomoksi, Kelpo muistelee.
Kalevi ehti asua synnyinkunnassaan 60 vuotta. Hän muutti vaimonsa kanssa Poriin runsas kaksi vuotta sitten. Ex-kunnanjohtaja kehuu Nakkilan hyvää henkeä. Paljon on keskusteltu, mutta aina herrasmiesmäisesti. Siitä hän lähettää kiitokset luottamushenkilöille.

1. Mikä sai/saa sinut jäämään
jo nyt eläkkeelle?
Kalevi: Halu järjestää itselle aikaa.
Kelpo: Olen ollut 48 vuotta työelämässä. Mietin jotain uutta.

2. Millä täytät vuorokauden
tuntisi, kun työvelvoite puuttuu?
Kalevi: Olin pari vuotta sitten vuorotteluvapaalla ja totesin, että päivät kuluivat mukavasti liikunnan, musiikin ja muiden harrastusten parissa. Aion jatkaa niitä.
Kelpo: Tarjolla on monenlaista omalta alalta tai muualta. Mietitään ja rauhallisesti eteenpäin.

3. Mitä uutta aiot tehdä tai aloittaa eläkkeellä?
Kalevi: Voisin elvyttää vaikka golfin pelaamista.
Kelpo: Koti, kuntoilu ja matkailu lisääntyvät. Keskityn myös puutarhaan, metsätöihin, valokuvaukseen, klubitoimintaan.

4. Voisitko asua osan vuotta muulla kuin kotipaikkakunnallasi? Miksi/Missä?
Kalevi: Voisin, mutta en pitkiä aikoja. Helsingissä ja Tukholmassa kulttuuritarjonnan vuoksi. Etelä-Ranskassa ilmaston ja maisemien takia.
Kelpo: Nakkila on minun kotini, ehkä vanhempana voisi ajatella muuttoa.

5. Miten kehität itseäsi välttääksesi sammaloitumisen?
Kalevi: Esimerkiksi lukemalla, soittamalla ja liikkumalla sekä matkustamalla. Toivon, että voisin myös paremmin pitää yhteyttä ystäviini ja sukulaisiin.
Kelpo: Kuntoilemalla, lukemalla, uuden kielen opiskelulla, matkustelemalla, yhteiskunnallisesti vaikuttamalla.

Pia Rauhalammi