Unelma täyttyi Porissa

Nuorena Ana Poljak asui Kroatian pääkaupungissa Zagrebissa. Hän haaveili kodista, joka olisi meren rannalla. Plussaa olisi, jos unelmien koti sijaitsisi ulkomailla, sillä Ana rakasti matkustamista ja vieraita kieliä. Hän opiskeli yliopistossa englannin ja ranskan kieltä ja kirjallisuutta.
– Sitten tapasin tulevan mieheni Mario Klarićin. Meitä yhdisti muun muassa intohimo matkustamiseen, Ana kertoo.
Mario on ammatiltaan teollisuuden putkiasentaja ja oli Anan tavatessaan tehnyt jo ulkomaan komennuksia. Pariskunta tapasi häissä, Marion piti silloin lähteä töihin Italiaan.
– Ei hän sitten lähtenytkään, Ana hymyilee.

Pariskunta löysi yhteisen sävelen. Fran-poika syntyi seitsemän vuotta sitten. Koti sijaitsi Marion vanhempien luona Radoišće-nimisessä kylässä Pohjois-Kroatiassa. Ana oli töissä opettajana, ensin aikuisille, sitten päiväkodissa ja lopuksi peruskoulussa.
– Päiväkodissa pidin kielikerhoa. Peruskoulussa opetin englantia luokille 1.–7., sillä Kroatiassa englannin opetus alkaa jo ensimmäisellä luokalla.
Sillä välin Mario reissasi työn perässä Kanadaan ja Ruotsiin. Sitten tuli komennus lähteä Suomeen, asennustöihin Olkiluodon ydinvoimalatyömaalle. Koti löytyi Porista.

Ana oli tehnyt koulussa sijaisuutta, joka loppui viikko ennen joulua. Niinpä hän ja Fran lähtivät myös Suomeen, ensin turistiviisumilla, koska Kroatia ei vielä ollut EU-maa.
– Kävimme ensin Helsingissä ja Tallinnassa. Poriin saavuimme 29.12.2012 – hääpäivänämme, Ana kertoo.
Oli kylmä talvi, pakkasta –25 astetta ja paljon lunta maassa. Fran tykkäsi heti Suomesta.
Anan unelma merenrantakaupungista alkoi toteutua. Perhe päätti jäädä Poriin.

Nyt, lähes neljä vuotta myöhemmin, Ana hymyilee porilaisen kahvilan terassilla. Ohi kulkee tuttava, joka tervehtii iloisesti.
– Olen ollut onnekas. Sain heti ystävän, Liisan, joka kertoi minulle Monikulttuuriyhdistyksestä. Siellä pääsin heti suomen kurssille ja tutustuin ihmisiin. Sitten minua pyydettiin vapaaehtoiseksi englantilaiseen leikkikouluun. Pori alkoi aueta nopeasti.
Hyvän onnen lisäksi kotoutumista on siivittänyt kielitaito.
– Kaikkien kannattaisi opiskella vieraita kieliä. Uusi kieli tuo mahdollisuuksia niin moneen asiaan. Keskusteluissa aukeaa uusi maailma, erilainen kulttuuri. Ja vaikkei haluaisi puhua, saavat aivot kuitenkin harjoitusta. Kielistä ei ole muuta kuin hyötyä, Ana pohtii.

Kroatia liittyi Euroopan Unioniin 1.7.2013. Kesälomalta Kroatiasta palasi Poriin perhe, jonka ei tarvinnut enää anoa viisumia. Ana sai paikan suomen kurssilta ja Fran päiväkodista.
– Pojalle päiväkotiin meneminen oli sokki, mutta vähitellen elämä alkoi sujua. Suomalaiset ovat niin mukavia ja auttavaisia. Ja vastoin ennakkokäsityksiä, he myös puheliaita.
Kielikurssin jälkeen Ana sai koulunkäyntiavustajan sijaisuuden Rauman ranskalaisessa koulussa. Sen jälkeen hän teki opettajan sijaisuuden Cygnaeuksen koulussa Porissa.
– Se oli uskomatonta! Olin vuoden asumisen jälkeen oman alan töissä vieraassa maassa. Minulla on ollut uskomaton tuuri.

Mukava sattuma oli sekin, kun Ana meni porilaiseen Lingo Languages -toimistoon teettämään todistuksistaan virallisia käännöksiä. Kielitoimiston yrittäjän Miia Virtasen kanssa löytyi yhteinen sävel ja Ana aloitti ranskalaisen kielikerhon pitämisen viime helmikuussa.
– Yhteistyömme jatkuu nyt syksyllä. Alan pitää erilaisia englannin ja ranskan kursseja aikuisille sekä englannin kerhoa lapsille. Mieheni työt Olkiluodossa loppuivat, mutta hän etsii nyt töitä. Haluaisimme jäädä Suomeen, Ana kertoo.
– Vaikka täälläkin on talouskriisi, ovat esimerkiksi työllisyystilanne ja työttömyysturva paljon paremmat kuin Kroatiassa. Suomessa asentaja tienaa viisi kertaa enemmän kuin opettaja Kroatiassa. Kun ei tuhlaa rahoja esimerkiksi alkoholiin tai tupakkaan, voi pienelläkin palkalla elää Suomessa hyvää elämää.

Sanna Jääskeläinen