Unelma todeksi tomaateilla

Vuoristoinen maisema Sveitsin Zugissa, lähellä Zürichia. Pieni poika seisoo kasvimaalla, ihastelee nostamaansa porkkanaa. Miten se onkaan kasvanut mullassa?
Nyt, noin 20 vuotta myöhemmin tuo sama poika noukkii käteensä kypsän tomaatin. Sivelee sen pintaa ja hymyilee. Sebastian Anttila elää unelmansa. Hän kasvattaa tomaatteja työkseen.
Sebastianin yrityksen Agrifuturan kasvihuone Porin Ulasoorissa on yli kaksi hehtaaria suuri. Tomaatin taimia kasvaa kymmeniä tuhansia.
– Tomaatti on tuote, jossa on intohimoa. Se on loputon seikkailu, sillä erilaisia tomaattilajeja on noin 12 000. Tämä on kuin löytöretki, koko ajan oppii uutta, voi löytää uusia makuja, muotoja, käyttötarkoituksia.

Sebastianin löytöretki vihannesten maailmaan alkoi lapsuudessa. Hän syntyi kolmantena lapsena ruotsalaisen farmaseuttiäidin ja suomalaisen lakimiesisän perheeseen. Äidin kanssa Sebastian kasvatti avomaalla kurpitsoja, perunoita ja porkkanoita.
– Se oli hauskaa ja kiehtovaa, mutta sitten muutimme paikkaan, jossa puutarhan pitäminen oli mahdotonta etanoiden takia. Myöhemmin asuessani yksin kasvatin taas parvekkeella yrttejä ja kirsikkatomaatteja.
Välillä Sebastian kävi puutarhakerhossakin. Muuten harrastukset vaihtelivat: oli jalkapalloa, musiikkia, keramiikkaa.
– Koulun jälkeen halusin muuttaa suureen maailmaan. Päätin lähteä opiskelemaan liiketaloutta New Yorkiin, hän kertoo.
Kuinkas sattuikaan, juuri ennen lähtöä Sebastian tapasi elämänsä naisen, Cécilen.
– Tulevan vaimoni, hän hymyilee.
New York osoittautui hengästyttävän isoksi. Kaikkea oli liikaa: ihmisiä, tapahtumia. Muutto alkoi kaduttaa.
– Kuuden kuukauden jälkeen vaihdoin Lontooseen ja sieltä puolen vuoden jälkeen takaisin Sveitsiin, jossa opiskelin tutkintoni loppuun.
Sebastian valmistui ja pääsi töihin rahoituskonsultiksi. Hän tajusi pian, että oli väärällä alalla.
– Tuli tunne, että siirtelen rahaa systeemissä paikasta toiseen, eikä se tuo lisäarvoa tähän maailmaan.

Oli otettava uusi suunta. Työ, josta olisi iloa itselle ja muille.
– Aloin miettiä ruokaa, elintarvikkeita. Ajatus kiteytyi kasvihuoneeksi. Aloin tutkia kasvihuoneteknologioita, energiatehokkuutta ja ruokaturvallisuutta. Löysin tämän järjestelmän, joka meillä nyt on täällä Porissa. Se on ihan huippu, Sebastian kertoo.
Kasvihuoneidean toteuttamiselle piti löytää maantieteellinen suunta. Sveitsissä kilpailu oli kovaa, suuret maatalousmaat Ranska ja Espanja liian lähellä. Sveitsi on myös kallis, investointikustannukset ja työvoimakustannukset ovat paljon suuremmat kuin Suomessa.
Siksi katse suuntautui vanhempien kotimaihin.
– Suomi tuntui paremmalta. Olin ollut Suomessa jouluina ja kesäisin. Pidän metsästä ja hiljaisuudesta. Jotenkin tunsin itseni enemmän suomalaiseksi.

Sebastian alkoi laatia liiketoimintasuunnitelmaa. Noin 70-sivuinen suunnitelma valmistui ja hän alkoi kerätä tietoa suomalaisesta yrittämisestä.
– Sattuma auttoi minut matkaan. Isäni tapasi perhetuttavan ja kertoi, että poika etsii rahoitusta tomaatinkasvatukseen Suomessa. Tuttavamme kiinnostui ja tuli mukaan 25 prosentin osuudella. Myös isäni innostui alun epäilyn jälkeen ja on myös mukana.

Suuntana satakunta! Sebastian ei edes katsonut muita vaihtoehtoja. Hänen isoisänsä on Eurasta ja isänsä Porista lähtöisin, joten suunta oli selvä. Hän otti yhteyttä lähikuntiin.
– Porilla oli paras paketti. Lisäksi minua miellytti ajatus, että kasvihuone ei ole keskellä metsää, vaan lähellä kuluttajia.
Rakennustyöt alkoivat viime vuoden huhtikuussa. Se oli muutenkin merkittävä kuukausi, Sebastian ja Cécile menivät naimisiin.
– Cécile oli helpottunut, kun sukunimi vaihtui suomalaiseksi. Hänen tyttönimensä Baeriswyl ei oikein taipunut suomalaisten suuhun, Sebastian kertoo.
Ennen rakennustöitä, vuonna 2015 Sebastian opiskeli Kokemäellä puutarha-alaa viitisen kuukautta.
– Se oli tosi hyödyllinen jakso, sain perustiedot kasvinviljelystä teoriassa ja käytännössä. Ja opin paljon suomea.

Kasvihuoneen rakensivat Poriin hollantilaiset asiantuntijat. Se valmistui lokakuussa, jolloin päästiin istuttamaan ensimmäiset taimet.
Sebastianin filosofia kiteytyy makuun ja laatuun.
– Kun viljellään ja pakataan lähellä kuluttajaa, saadaan kypsänä poimittu ruoka kauppaan tuoreena.
Työntekijöitä on 15–25 päivän mukaan, osa on vuokratyöntekijöitä. Vaikka mukana on paljon automatisaatiota, ei koneella voi poimia tomaatteja voi tai poistaa taimista sivuversoja.
Kasvihuone ei ole perinteinen, se kierrättää vettä ja lämpöä. Lämmön kierrätys takaa kasveille ihanteelliset olot ja nostaa energiatehokkuuden uuteen luokkaan.
– Vaikka tämä on tällä hetkellä paras saatavilla oleva teknologia, haluan koko ajan kehittää sitä. Tavoitteena on saada hiilidioksidipäästöt nollaan koko tuotantoketjun osalta, Sebastian kertoo.
Ikkunoissa ja tuuletusaukoissa on hyttyssuojat, joten ulkopuolisia hyönteisiä ei tiloihin pääse. Omat pölyttäjät, kimalaiset, lentelevät taimien lomassa. Kemikaaleja viljelyssä ei käytetä, vaan se perustuu mikrobiologiseen järjestelmään.

Kysyntä on alkanut kasvaa nopeasti. Sebastian iloitsee siitä, miten hyvin tomaatit on otettu vastaan.
Tulevaisuudelle hänellä on paljon ideoita.
– Laatuun ja makuun täytyy koko ajan panostaa. Tuotevalikoimaa voi lisätä vähitellen: tomaatteja on vaikka minkälaisia ja tomaateista voisi myös jatkojalostaa tuotteita.
Jo nyt kasvihuoneessa on muutama rivi kirsikkatomaatteja kasvamassa. Muutkin kuin tomaatit kiinnostavat Sebastiania.
– Kurkut, minikurkut, paprikat, hän pohtii.
Mutta nyt täytyy paneutua tähän hetkeen. Saada kuluttajien luottamus.
– Mielestäni paras tapa lisätä kasvisten syöntiä on tuoda hyvänmakuisia kasviksia muun ruuan oheen pitkin vuotta. Etenkin talvikaudella monet ovat jättäneet tomaatit ostamatta maun tai alkuperän takia.
– Moniin perinteisiin ruokiin, kuten lihapatoihin tai munakkaisiin, voi lisätä tomaattia. Suomessa syötiin 12 kiloa tomaatteja henkilö kohden vuonna 2013, kun vastaava luku Turkissa oli 98 kiloa. Eli mahdollisuuksia on!

Sanna Jääskeläinen