Uusi kirja syntyy virkavapaan aikana

Porin ympäristötarkastaja Arttu Tuomisen, 36, katse on lempeä. Hän puhuu vaimostaan Susannasta ja kolmesta lapsestaan erittäin lämpimään sävyyn. Arttu on julkaissut kolme kirjaa: Muistilabyrintin (2015), Murtumispisteen (2016) ja Silmittömän (2017). Osa lukijoista pitää niitä liiankin väkivaltaisina.
– Kun kirjassa kerrotaan sarjamurhaajasta, väkivaltaa ei voida välttää. Tämän tyylilajin genre on väkivaltaistunut Agatha Christien Hercule Poirotin ajoista. Kakkoskirjani Muistilabyrintti oli väkivaltainen. Toisaalta lukijat haluavat tulla säväytetyiksi, Arttu Tuominen perustelee ja sanoo jatkoa olevan lukijoille luvassa.

Hän paljastaa neljännen Labyrintti-dekkarisarjaan liittyvän kirjansa työstämisen jo alkaneen. Tavoitteena on kirjoittaa 500 sanaa joka ilta. Porin kaupungin ympäristö- ja lupapalveluista Arttu jää virkavapaalle lokakuusta tammikuun alkuun, silloin hän pystyy naputtelemaan ”päivävuorossa”.
Sen mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston Satakunnan Kulttuurirahastolta saatu apuraha. Mies kertoo olevansa siitä otettu ja iloinen. Pyrkimys on saada kirja editointivalmiiksi vuoden vaihtuessa.
– Syksyn aikana kirjoitan myös neljään eri novelliantologiaan. Tykkään novelleista, ne ovat kiva välipala työstää kirjan lomassa. Mielestäni romaanin kirjoittaminen on kyllä paljon helpompaa. Olenkin päättänyt ensi vuonna kirjoittaa antologiaan vain yhden novellin, mikäli minua pyydetään mukaan.
Arttu laskee romaanin kirjoittamiseen vierähtävän perheelliseltä mieheltä noin puolitoista vuotta. Työn alla oleva Leipuri-niminen kirja on viimeinen osa hänen Labyrintti-dekkarisarjaansa. Leipuri-nimiseen sarjamurhaajaan viitataan jo aiemmissa kirjoissa, sillä kirjojen ylikonstaapeli Janne Rautakorpi on saanut hänet kaltereiden taakse.

Kaupaksi porilaiskirjailijan töitä on mennyt mukavasti. Muistilabyrintista on otettu jo kolmas painos ja pokkaripainos. Kaikki kolme kirjaa ovat saatavina myös e-kirjoina ja kaksi ensimmäistä osaa myös äänikirjoina.
– Jokainen kirja myy aiempaa paremmin. Harrastukset yleensä syövät rahaa, tästä minun kirjoitusharrastuksestani saattaa jäädä jotain viivankin alle, Arttu Tuominen virnistää.
Lapsena Arttu ahmi kirjoja. Hänestä tuli lukemaan opittuaan Porin Käppärän kirjaston kanta-asiakas. Urakka alkoi Enid Blytonin Viisikko-sarjasta.
– Jäin koukkuun heti ensimmäiseen kirjaan. Luin koko sarjan. Äitini on ollut aina lukutoukka. Luin koululaisena myös hänen kirjahyllynsä kirjat. Olen muuten kaikkiruokainen, mutta scifi ja fantasia eivät ole itseäni ihastuttaneet.
Tuomisen perheessä jälkikasvulle Veetille, 7, Julialle, 4, ja Iidalle, 3, luetaan joka ilta. Veetin ja Julian suosikkeja ovat Mikko Mallikas - ja Perttu-kirjat. Kuopus tykkää ikäisilleen suunnatuista kuvakirjoista. Isä nauttii suunnattomasti saadessaan lukea lapsille ääneen, sillä siinä on sopivasti haastetta. Viikoittain Arttu kantaa kassikaupalla kirjoja kirjastosta kotiin.

Pia Rauhalammi