Viikatemies harventanut kaveripiirin

Kiharahiuksinen, kookas, yksinäinen mies seisoo keskikaupungilla pitkäripaisen kulmilla joka aamu ennen puolta kahdeksaa. Hän tähyilee ympärilleen kuin odotellen. Vielä heinäkuussa kokoontujia oli ringiksi saakka ja heidät tiesi jokainen kaupungilla liikkuja.
– Olen surullinen, sillä muutaman viikon sisällä meistä menehtyi kolme. Yksi oli aivokuolleena pitkään, kun vetäisi tuossa grillillä piirakan henkitorveensa. Olimme vastikään hänen hautajaisissaan tai oikeastaan tuhkanlaskussaan, Jouni Lahtinen, 54,  kertoo suru äänessään.
Yksi porukasta tuupertui kadulle, toinen kuoli kotiinsa. Lahtinen sanoo kaipaavansa suunnattomasti heitä kaikkia. Hän on eronnut eläkeläinen, ja miesrinki oli sekä kaveripiiri että ikään kuin hänen perheensä.

Kadulta hän siirtyy marketin aulassa sijaitsevalle penkille. Myymälöiden henkilökunta tuntee hänet, samoin monet varhaiset kaupassakävijät. Lahtinen ryhtyy juttelemaan jokaisen halukkaan kanssa.
– Aikani kuluksi, hän perustelee.
Yöunet jäävät entistä lyhyemmiksi ikävän ja surun vuoksi. Usein hän herää jo pikkutunneilla ja odottelee kerrostaloasunnossaan marketin ovien avautumista. Hänen isänsä on nimittänyt nämä kadunmiehet Rajamäen rykmentiksi. Muutama heistä on vielä hengissä ja saapuu herättyään Lahtisen kaveriksi.

Jouni Lahtinen selvittää ryhmän jäsenten olevan nuorena eläköityneitä, hygieniastaan ja vaatetuksestaan tarkkaan huolta pitäviä, nykyisiä poikamiehiä. Morsian toki on miltei jokaisella, ja oma koti. Paitsi yhdellä Sininauhan märkäpäässä yöpyjällä. Alkuperäisestä ryhmästä muut kuin Lahtinen olivat lapsuudenkavereita. Hän on liittynyt porukkaan eläköidyttyään.

– Harvoin meistä on muille vaivaa. Emme tappele, emmekä varasta. Poliisi on meidät sen tuhannen kertaa häätänyt meluamasta ja katukuvaa rumentamasta, kun meillä on sattunut olemaan pullot esillä. Menemme sitten tuonne jokirantaan istuskelemaan.
Yhden kerran Lahtinen on saanut kyydityksen putkaan. Kunto oli niin heikko, että poliisit veivät hänet hetkeksi turvaan lepäämään. Kadunmies Lahtista suorastaan ärsyttää kanssakulkijat, jotka näkevät heidän pienestä miesryhmästään vaivaa.
– Soittelevat poliisilaitoksella ja valittavat, että nyt ne juo taas tuossa silmien alla. Myös yleisönosastoissa meitä on kritisoitu. Kirjoittajat ovat entisiä alkoholisteja. Menisivät nuo valittajat metsään poimimaan marjoja, eivätkä tässä kyttäisi muita ihmisiä, Lahtinen ilmiselvästi tuohtuu.

Hän on tehnyt pitkän työuran ennen sairauden takia eläkkeelle joutumistaan. Hän siirtyi suoraan kansalaiskoulusta työelämään, eikä ole ollut päivääkään  työttömänä. Hän on kouluttautunut levyseppä-hitsaajaksi, vartijaksi ja työskennellyt esimerkiksi kauppiaana Kalaholmassa. Eläkkeen hän sai sataman trukkikuskina 45-vuotiaana.

Pia Rauhalammi